Helsingin kaupungin ympäristökeskus / Luontotietojärjestelmä
Helsingin linnustollisesti arvokkaat alueet, aineistokuvauksen liite 1
Matti J. Koivula 1999
Luokittelussa käytettiin neljää kriteeriä alla olevassa järjestyksessä. Pääpaino oli pesimälajistossa sekä alueen laadussa.
1) Pesimälajisto
2) Alueen laatu
3) Muuttaja- ja talvehtijalajisto
4) Alueen arvo retkeilykohteena
Pesimälajistoa arvioitiin seuraavasti:
a) Uhanalaisten lajien (EU- ja valtakunnallisesti uhanalaiset lajit) määrä ja niiden parimäärät.
b) Alueellisesti (maakunnallisesti) vähälukuiset ja uhanalaiset lajit.
c) Näiden lajien pesintöjen säännöllisyys.
d) Ympäristötyypissä esiintyvien ns. peruslajien (ks. myöh.) runsaus ja lajimäärä.
e) Laadukasta ympäristöä indikoivien lajien (ks. myöh.) määrä.
Alueet ja niiden linnusto ovat kokeneet muutoksia vuosikymmenen kuluessa. Myös lintujen suojeluarvot ovat hieman muuttuneet kohteiden arvoluokan antamisen jälkeen (luonnonsuojeluasetuksen muutos v. 2005), joten arvoluokat eivät täysin vastaa nykytilannetta.
Laadussa huomioitiin viisi kriteeriä. Kohteista pyrittiin lisäksi arvioimaan linnustollista monimuotoisuutta (lajimäärä, lajien runsaussuhteet).
a) Kohteen ympäristötyypin yleisyys alueellisesti (Helsingin alueella).
b) Kohteen pinta-ala.
c) Kohteen pienympäristöjen monipuolisuus (suhteessa b-kohtaan).
d) Ihmistoimintojen määrä kohteessa (“luonnontilaisuus“).
e) Lintulajisto pinta-alaa kohti (viittaa pesimälajistoon)
Valtaosa Helsingin alueen kohteista on sellaisia, että niiden merkitys muuttolintujen levähdysalueena tai lintujen talvehtimispaikkoina on vähäinen. Yleensä merkittävimmät kohteet ovat laajoja, kuten Viikin tai Niskalan pellot. Toisaalta osa tiedoston kohteista on sellaisia, että muuton- tai talviaikainen merkitys tunnetaan erittäin huonosti. Jos näitä tietoja on olemassa (esim. lintulehtien raportit, asiantuntijoiden havainnot ja tiedot), ne on huomioitu kohteen luokittelua arvioitaessa.
Alueen merkitys lintuharrastajille, ulkoilijoille ja tutkijoille kulkee pitkälti käsi kädessä edellä lueteltujen kolmen kohdan (1-3) kanssa. Retkeilyarvo (ts. alue on suosittu retkeilykohde) huomioitiin alueen arvoa nostavaksi vain silloin, kun linnusto- ja ympäristökriteerien nojalla alueen luokittelun raja oli epäselvä.