RAUHOITUKSEN TARKOITUS: Arvokkaan metsä- ja kallioalueen monimuotoisuuden säilyttäminen. Kasvistoltaan arvokkaan lehtoalueen suojelu.
Viikin peltojen itäpuolella sijaitseva laajahko, maisemallisesti näyttävä kallioylänköalue, jolla on sekä kasvistollisia, linnustollisia että geologisia arvoja. Alue on osa Herttoniemen suunnasta pohjoiseen suuntautuvaa metsäkäytävää. Metsäiset väli- ja avokalliopinnat vaihtelevat Hallanvuorella mosaiikkimaisesti. Puusto on pääosin nuorta ja varttuvaa männikköä. Yksittäisiä, näyttäviä kilpikaarnaisia mäntyjä on siellä täällä. Pensaskerroksessa kasvaa koivua, mäntyä, katajaa ja pihlajaa. Kuivuuteen kuolleita keloutuneita mäntyjä on melko paljon, myös kuollutta maapuuta on jonkin verran. Alueella on kaksi isompaa soistunutta painannetta. Pohjoisempi on kuivahko isovarpuräme, jonka puustossa on varttunutta mäntyä ja nuorta koivua sekä paatsamaa ja virpapajua. Muu kasvillisuus on tavanomaista rämelajistoa, mm. juolukkaa, suopursua ja kanervaa. Eteläisempi painanne on kuivahkoa tupasvillarämettä. Kasvillisuus on samanlaista kuin edellä, lisäksi esiintyy mm. tupasvillaa ja isokarpaloa. Suolla on muutama kaivettu kuoppa, josta on ehkä otettu turvetta. Rajatun alueen ulkopuolella peltoihin rajoittuvalla rinteellä on pääosin kuusivaltaisia tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsiä.
Hallainvuoren eteläosassa kasvaa kaksi pientä metsälehmusryhmää, jotka on aiemmin rajattu arvokkaiksi kasvillisuuskohteiksi (Hallonbergetin lehmusryhmä 1 ja 2). Aivan alueen eteläpäässä jyrkänteen alla on luontotyyppinä rajattu Viikintien pähkinäpensaslehto (rajauspäätös annettu 27.2.2001). Lehdossa kasvaa noin 50 kappaletta yli kaksimetristä pähkinäpensasta. Lehdon valtapuita ovat kuusi ja rauduskoivu. Näiden joukossa kasvaa muutama iso mänty. Alikasvoksen muodostavat raita, pihlaja, haapa ja kuusi. Pensaskerroksessa kasvavat pähkinäpensaiden lisäksi mm. taikinamarja, pihlaja, haapa, kuusi ja lehtokuusama. Kenttäkerroksen yleisiä lajeja ovat mm. metsäkastikka, lillukka, nuokkuhelmikkä, käenkaali, lehtonurmikka ja vuohenputki. Lehdossa kasvavat myös sinivuokko ja kevätlinnunherne. Pähkinäpensaita kasvaa rinteessä myös luontotyyppirajauksen pohjoispuolella.
Hallainvuori on myös arvokas kääpäkohde.
Hallainvuoren monipuolisessa linnustossa on hyvin edustettuna havumetsien peruslajit. Lisäksi alueella on tavattu mm. palokärki, silmälläpidettävä sirittäjä ja harvinainen idänuunilintu. Kallioalueen eteläpäässä on muinaisrantakivikko ja kookas siirtolohkare, joka on Viipurin rapakiveä.
HOITO JA KÄYTTÖ: Alueella on joitain ulkoiluteitä ja useita polkuja. Etäisyys katuun ja kysymys maanalaisista rakenteista ratkaistaan rauhoitusesityksen yhteydessä.