Kääpäkohteet ja orvakkakohteet
Tattarisuon lehtometsä (36/2018)


Pinta-ala (kartalta)
22,76 ha

Arvoluokat

I
Hyvin arvokas kääpäalue

Kohdekuvaus

Kohde sisältää hyvin kytkeytyneen ja pinta-alallisesti merkittävän keskittymän pääosin lehtipuuvaltaisia lehtometsiä lentokenttäalueen ja Tattarisuon teollisuusalueen välissä. Alue rajautuu lännessä lentokenttäalueeseen, idässä Tattarisuon teollisuusalueeseen sekä nuorten liikennekoulutusalueeseen. Rajaukseen sisältyy liikennekoulutusalueen lounaispuolinen, osin melko lahopuustoinen maastoajon harjoittelurata.

Kohteen metsät ovat osaltaan luonnonmukaisella maaperällä kasvavia lehtoja, osin kyseessä ovat lentokentän rakentamisen yhteydessä kaivetulle turvemaalle kehittyneet omalaatuiset turvelehdot, joita on kuivatettu muutamilla ojilla. Osa metsistä lienee ollut jossakin vaiheessa maatalouskäytössä ja ainakin liikennekoulutusalueen lounaispuolta on osaltaan käytetty täyttömaa-alueena. Liikennekoulutusalueen itäpuolisen metsäalueen itäosasta löytyy myös lehtomaisen kankaan vanhaa kuusikkoa.

Metsien valtapuusto vaihtelee iältään melko nuorista varttuneisiin, vanhapuustoisuus luonnehtii muutamia kuvioita. Monet kuvioista ovat puustorakenteeltaan vahvasti eri-ikäisrakenteisia ja hyvin monipuulajisia. Alueella on hyvin tavallista, että samalla kuviolla kasvaa 6-8 puulajia.

Valtapuuna useimmilla kuvioilla on hieskoivu, jonka joukossa kasvaa vaihtelevia määriä haapaa, pihlajaa, rauduskoivua, raitaa, harmaaleppää sekä tuomea. Osalla kuvioista kasvaa sekapuuna myös mäntyjä ja kuusia sekä pensaikkoisemmilla kuvioilla pajuja.

Liikennekoulutusalueen koillis- ja luoteispuolelta löytyy myös haapavaltaisia metsikkökuvioita ja lentokenttäalueen reunamilta metsikkörakenteina harvinaisia pihlajavaltaisia metsiköitä. Liikennekoulutusalueen länsireunassa on myös harmaaleppävaltaisia lehtometsiä. Jäähdytintien ja liikennekoulutusalueen välissä sekä liikennekoulutusalueen pohjoispuolella on myös muutama metsikkökuvio vanhempaa kuusivaltaista metsää. Lentokenttäalueen ja pääulkoilureitin välistä löytyy myös yksi pienialainen mäntyvaltainen metsikkö.

Kohteen metsät ovat olleet pidempään intensiivisemmän metsänhoidon ulkopuolella lukuun ottamatta muutamia vuosia sitten harvennettua varttunutta koivikkoa liikennekoulutusalueen luoteispuolella, ulkoilureitin ja lentokenttäalueen välissä. Reittien varsilta ja paikoin myös tonttien laidoilta on kaadettu ajoittain puita jättäen osa rungoista maastoon maalahopuuna.

Alueen metsistä noin puolessa lahoaa tällä hetkellä merkittävästi (yli 10 kuutiometriä/ha) erilaista lahopuuta. Näiden joukosta löytyy jonkin verran myös selvästi runsaslahopuustoisempia kuvioita. Lopuissa metsissä lahopuuta on tällä hetkellä vielä niukasti tai korkeintaan kohtalaisesti. Osa nuorista, rakenteeltaan tiheistä haapa- ja pihlajavaltaisista metsistä on tällä hetkellä siinä tilassa, että ohutläpimittaisen lahopuun muodostuminen on hyvin käynnissä.

Erityisen edustavia ovat lahopuun määrän ja laadun suhteen liikennekoulutusalueen luoteis- ja pohjoispuoliset metsät eteläpohjoissuuntaisen pääulkoilureitin itäpuolella, osa liikennekoulutusalueen itä- ja kaakkoispuolen metsistä sekä osa pääulkoilureitin etelälounaispuolen metsistä Jäähdytintien ja Jarrutien risteyksestä lounaaseen. Alueen tällä hetkellä runsaslahopuustoisin metsikkö on vanha lehtomaisen kuusikon kuvio liikennekoulutusalueen ja Jäähdytintien välissä. Kyseiseen metsään on muodostunut luontaisesti sekä itäpuolisen rakentamisen seurauksena hyvin runsaasti kuusilahopuuta.

Pääosalla alueesta runsain ja lahoasteiltaan parhaalla jatkumolla esiintyvä lahopuu on koivua. Lisäksi useilta metsikkökuvioilta löytyy merkittävästi Helsingissä harvinaista ja vaateliaan lajiston kannalta erityisen tärkeää haapalahopuuta. Tärkeimmät haapalahopuukeskittymät löytyvät välittömästi liikennekoulutusalueen koillis- ja luoteispuolelta, mutta haapalahopuuta löytyy vähäisemmässä määrin myös monilta muilta kuvioilta. Lisäksi metsissä lahoaa vaihtelevia määriä harmaaleppä-, raita-, pihlaja- ja tuomilahopuuta. Muutamilla pensaikkoisemmilla kuvioilla on myös hieman pajulahopuuta. Mäntylahopuuta kohteella on vain yksittäisinä puina.

LAJITIEDOT

Kartoituksessa alueelta havaittiin 51 kääpälajia, mikä on inventointitunteihin ja alueen pinta-alaan suhteutettuna melko keskimääräinen lajilukumäärä Helsingin kääpäselvityksissä. Lajimäärän maltillisuus johtuu osaltaan siitä, että kohteen metsätyyppivalikoimasta puuttuvat lähes kokonaan mäntyvaltaiset metsät ja merkittävästi kuusta ja kuusilahopuuta sisältäviä metsiäkin on melko vähän. Tästä johtuen havaitusta lajijoukosta puuttuvat monet Helsingissä melko yleiset kuusen ja männyn lajit.

Selvityksessä havaituissa lajeissa oli 27 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (näistä 20 kääpiä). Havaituissa indikaattorilajeissa painottuvat voimakkaasti haapaa, koivua sekä monia lehtipuulajeja suosivat lajit.

Alueelta havaittiin selvityksessä neljää Punaisen kirjan lajia.Näistä korpiludekääpä ja viherkarhikka on luokiteltu hemiboreaalisella vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaisiksi ja kittikääpä sekä rustikka koko maassa silmälläpidettäviksi. Kittikäävästä tehtiin kuusi havaintoa, muut lajit havaittiin kerran.

Muista alueen lajeista Helsingissä huomionarvoisimpia ovat  lehtoludekääpä, pikireunakääpä, pilliharsukka, pohjanrypykkä, poimuhaprakääpä, punakerikääpä, silokääpä sekä turkkiorakas.

Selvityksen perusteella Tattarisuon lehtometsäalueella on Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä lehtilahopuusta riippuvaisten kääpä-, orakas- ja orvakkalajien suojelun kannalta.  Erityisen arvokas alue on koivu- ja haapalahopuuta suosivan lajiston kannalta. Lisäksi alueella esiintyy monipuolisesti raitaa ja harmaaleppää suosivaa lajistoa. Liikennekoulutuskeskuksen ja Jäähdytintien välisen metsäalueen kuusilahopuuta sisältävillä metsillä on hieman merkitystä myös vaateliaan kuusilajiston kannalta.

ARVOLUOKKA

Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)

Kohde täyttää yhden vuoden osin melko pinnallisen selvityksen perusteella kaksi viidestä arvoluokka I:n kääpäalueen kriteeristä. Alueelta on havaittu 27 Helsingin oloissa arvokkaita havu- tai lehtimetsiä indikoivaa lajia (raja-arvo 25 lajia) sekä 26 indikaattoriarvoa omaavaa lehtimetsälajia (raja-arvo 20 lajia).

Kohde kuuluu nykytietämyksen perusteella Helsingin kääväkäslajistoltaan arvokkaimpiin lehtipuuvaltaisiin metsäalueisin. Kohteen lehtipuulajisto on yhden vuoden selvityksen perusteella selvästi edustavampaa kuin esimerkiksi Kuninkaansaari-Vallisaaren, Pornaistenniemen suojelualueen tai Talin lehtojen lajisto.

ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET

Kohteelta havaittu vaatelias lajisto ei edellytä luonnonhoidollisia erityistoimia, joskin kaikki lahopuuta lisäävät toimet ovat suositeltavia.

Luontoarvojen merkittävyyden takia kohteen edustavimpien osien suojelua tulisi harkita. Vähintäänkin tulisi säilyttää metsät rakentamisen ja voimakkaamman metsänhoidon ulkopuolella. Lahopuuarvojen kehittämisen vuoksi on perusteltua välttää myös alueen nuorempipuustoisten metsien harvennuksia.

Ulkoilureittien varresta ja tonttien laidasta kaadettavien lahovikaisten puiden jättäminen maalahopuiksi on kohteen merkittävien lajistoarvojen takia erittäin suositeltavaa joko kaatoalueella tai lähimetsiin siirrettynä. Reitinvarsien pienpuuston hoidosta ei ole lahottajalajistolle haittaa.

MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS

Kohteen lajistoa selvitettiin Keijo Savolan toimesta syksyllä 2018 kahtena päivänä (15.10 ja 4.11) . Yhteensä tehollisia maastotyötunteja kertyi 11. Paikoin runsaan lahopuuston takia selvityksessä ei ollut mahdollista läpikäydä kaikkia vaateliaan lajiston kannalta lupaavia lahopuita varsinkaan liikennekoulutusalueen pohjois- ja itäpuolisissa metsissä. Jarrutien eteläpuolisia metsiä metsäalueen "kaakkoispiikissä" tarkasteltiin vain ulkoilureitiltä käsin.