Kohde sisältää yhtenäisen, luontotyypeiltään hyvin vaihtelevan metsäkokonaisuuden, joka rajoittuu luoteessa peltoihin, lännessä pellon reunaa kulkevaan ulkoilureittiin, etelässä isoon sähkölinjaan, idässä asutukseen (Sopulitien ja Siilitien varret) ja pohjoisessa Viikintien eteläpuoliseen kävelytiehen.
Alue sisältää monipuolisia keski- ja runsasravinteisia lehtoja, lehtomaisia, tuoreita ja kuivahkoja kankaita sekä useita erillisiä puustoisia kalliomäkiä. Rehevimmät metsät painottuvat länsi- ja lounaisreunaan. Kaakkoisosassa on myös maatalousmaalle kehittynyttä, puustoltaan monipuolista kulttuurilehtoa.
Kohteen metsien luonnontila vaihtelee luonnontilaisen kaltaisesta muutaman vuoden takaisiin siemenpuuhakkuualoihin. Varsinkin ulkoilureittien varsien lähimetsillä on takanaan pidempi poimintahakkuuhistoria ja osaa metsistä on myös joskus harvennettu. Pääosaa metsistä voidaan kuitenkin puuston nykytilan ja rakenteen perusteella pitää vähintään luonnonmukaisina.
Pääosa kohteesta on puustoltaan vanhaa tai vähintään varttunutta, lisäksi joukossa on jokunen taimikko- tai siemenpuuhakkuukuvio. Vanhemmista metsistä osa on kuusivaltaisia, osa kuusen, koivun ja männyn muodostamia sekametsiä. Metsissä lahoaa vaihtelevia määriä kuuseen ja koivuun painottuvaa lahopuuta. Paikoin kangasmetsissä lahoaa myös mäntylahopuuta sekä yksittäisiä haapalahopuita. Runsaslahopuustoisia ydinalueita on useita eri puolilla aluetta. Laadultaan ja lajistoltaan merkittävimmät kuusilahopuukeskittymät löytyvät kohteen pohjoisluoteisosan rinteestä sekä Sopulitien päästä 50-150 m pohjoiseen sijaitsevista metsistä.
Alueen lehdot vaihtelevat lehtipuuvaltaisista kuusivaltaisiin ja niissä kasvaa myös kangasmailla harvalukuisempia lehtipuita eli pihlajaa, haapaa ja raitaa, muutamilla kuvioilla myös harmaaleppää ja tuomea. Lehtojen lahopuumäärä vaihtelee puuston iästä ja luonnontilan asteesta johtuen niukasta runsaaseen. Melko iso, runsaasti koivu-, kuusi-, mänty- ja pihlajalahopuuta sisältävä metsä löytyy lounaisosan rinteestä ja sen aluslehdosta.
Kohteen kallioalueilla on vaihtelevia määriä mänty- ja koivulahopuuta. Erityisen lahopuustoisia ovat Sopulitien pään etelä- ja koillispuoliset kallioalueet. Osa kallioista on niukkalahopuustoisia.
Yhtenäisyyden takia rajaukseen sisältyy joitakin pienialaisia taimikkoja ja siemenpuuhakkuita sekä jonkin verran niukkalahopuustoisia varttuneita ja vanhoja metsiä. Vastaavasti eteläpuoliskosta on rajattu ulos niukkalahopuustoisempia nuoria ja varttuvia metsiä sisältävä vyöhyke. Lisäksi kaakossa on jätetty pois pieni kaistale hoidetumpaa metsää ulkoilureitin ja asutuksen välistä.
LAJITIEDOT
Selvitysalueelta havaittiin 76 kääpälajia, mikä on selvitystunteihin suhteutettuna paljon ja kertoo osaltaan alueen metsien ja lahopuuston monipuolisuudesta.
Havaituissa lajeissa on 38 indikaattorilajia (näistä 32 kääpiä), mikä on Helsingin oloissa yhden vuoden selvityksessä paljon. Lajeissa on etenkin havu- ja lehtipuita tasaveroisesti hyödyntäviä, molempia päähavupuita hyödyntäviä sekä monia lehtipuita suosivia lajeja. Lisäksi löytyy merkittävä määrä mäntyä ja kuusta suosivia sekä yksittäisiä haapaa, raitaa ja koivua vahvasti suosivia lajeja. Useilla lajeilla on melko paljon esiintymiä, mikä lisää havaintojen arvoa.
Punaisen kirjan lajeihin kuuluvat vaarantunut harjaskääpä (yksi es.), alueellisesti uhanalainen peikonnahka (yksi es.) sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävät heltta-aidaskääpä (yksi es.), laikkukääpä (yksi es.) ja rusokantokääpä (kaksi es.). Harjaskääpähavainto on yksi kuudesta Helsingissä kautta aikain havaitusta ja myös heltta-aidaskääpä, laikkukääpä ja peikonnahka ovat edelleen Helsingissä melko harvinaisia.
Muita Helsingissä huomionarvoisia lajeja ovat käävistä helohäivekääpä, istukkakääpä, kruunukurokka, kuromakääpä, lapakääpä ja poimulakkikääpä sekä muista kääväkkäistä iso-orakarakka ja kultarypykkä. Myös ruostekäävän runsautta (27 es.) on syytä pitää merkittävänä.
Selvityksen perusteella metsäalueella on tällä hetkellä Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä varsinkin kuusta suosivan vaateliaan kääväkäslajiston kannalta. Kohtalaista merkitystä alueella on myös koivua, mäntyä ja useita lehtipuita suosivan lajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää yhden vuoden selvityksen perusteella arvoluokan I kääpäalueen kriteerit kolmen alakriteerin perusteella. Alueelta on havaintoja 38 indikaattorilajista (raja-arvo 25 lajia). Lisäksi alueelta on havaintoja 25 havulahopuustoon liittyviä arvoja indikoivasta lajista (raja-arvo 20 lajia). Kriteerit täyttyvät, nippa nappa, myös havaittujen lehtilahopuuarvoja indikoivien lajien osalta (20 lajia, raja-arvo sama).
Lisäarvoa tuo monen indikaattorilajin kohtalainen runsaus, viisi Punaisen kirjan lajia sekä useat muut Helsingissä harvalukuiset lajit.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteen arvokas ja monipuolinen kääpälajisto on syytä huomioida luonnonhoidossa jättämällä mahdollisimman suuri osa alueesta kehittymään ilman erityisiä hoitotoimia. Ulkoilureittien, pellon ja tonttien reunamilta on jatkossakin mahdollista kaataa ilmeisiä ongelmapuita ilman erityisiä haittoja lahottajalajistolle, mikäli kaadetut rungot jätetään maastoon maalahopuuna.
Alueella yhden ulkoilureitin varteen tuodun haapatukin varassa sinnittelevä harjaskääpäesiintymä ei ilman aktiivista hoitoa säilyne alueen lajistossa. Nykyisen kasvupaikan läheisyyteen olisikin hyvä tuoda nopeasti lisää haapalahopuuta. Puut, jotka voivat olla myös muutaman metrin pätkiä, kannatta sijoittaa mahdollisimman paahteisille paikoille, joita laji tuntuu suosivan.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Metsäalueen kääpälajistoa selvitettiin syksyllä 2018 (21.9, 27.9 ja 26.10) Keijo Savolan ja Birthe Weijolan toimesta yhteensä 25 maastotyötunnin ajan. Selvityksen yhteydessä pystyttiin läpikäymään melko kattavasti pääosa kohteen metsistä. Hieman muuta aluetta pintapuolisemman selvityksen varaan jäi noin 50 m leveä kaistale kohteen peltoihin rajoittuvaa länsireunaa.
Maastoselvityksistä kertyi 38 näytettä, joiden mikroskooppisen määrityksen suoritti Ilya Viner Helsingin kasvimuseolta.