KUVAUS- JA LAJITIEDOT: Tämän laajan kohteen sydänosan muodostavat Suurlahden hyvin laakeat hiekkapohjaiset rannat, joita vallitsee merenrantaniittykasvillisuus. Vähäistenkin korkeus- ja suojaisuuserojen myötä se sisältää lukuisia erilaisia ja pinta-alaltaan kovasti vaihtelevia niittytyyppejä korkeista järviruoko- ja mesiangervoniityistä matalampikasvuisiin ja lajistoltaan rikkaampiin niittyihin, joista jälkimmäiset vallitsevat. Niihin kuuluvat mm. märimpien kohtien rönsyrölli-, suolavihvilä- ja meriluikkaniityt, näyttävät ruokopuntarpääniityt, rantanätkelmäniityt (Helsingin laajimmat ja komeimmat), pohjanpunanataniityt, luhtakastikkaniityt, lännenmaarianheinäniityt sekä vaihtelevat ja värikkäätkin runsasruohoiset niityt, joiden lajistoon kuuluu myös lukuisia pienikokoisia ruohoja (mm. isorantasappi, rantamatara, merirannikki, hetekaali, suolasänkiö, luhtalemmikki, luhtavuohennokka, ketohanhikki, isolaukku, meriratamo, rantapiharatamo, merisuolake, merivirmajuuri, rantatädyke, hiirenvirna, pikkuaho-orvokki, hirssisara, paikoin hyvinkin runsas käärmeenkieli). Siellä täällä hietikko tulee esiin dyynimäisinä harjanteina suola-arhoineen, rantavehnineen, merinätkelmineen, merisinappeineen ja suomenlahdennurmikohokkeineen sekä kelta- ja vahamaksaruohoineen.
Pitkälle ulottuvalla niittyjen edustan matalikolla sini- ja merikaisla muodostavat näyttäviä vyöhyke- ja saarekekasvustojaan. Uposkasvistoa edustavat ainakin pikkuluikka ja pikkuhaura.
Eteläpäässään kohteeseen sisältyy edustava tervaleppäluhta, jonka kapea pajuviita erottaa veden puolen ruovikosta. Tervalepikon kenttäkerrosta luonnehtivat runsaat suo-orvokki, raate, ruohokanukka ja maariankämmekkä.
Suurlahden länsirannan metsäinen saareke ("Varisniemi") tuo kohteeseen monipuolisuutta erityisesti rantakallionokallaan, jonka kupeessa kasvavat mm. heikot kilpailijat suolasolmukki, pikkusuolamaltsa, sammakonvihvilä, isorantasappi ja luotosorsimo. Pohjoisrannan itälaidan korkeampi kallionokka ("Mäntyniemi") vielä lisää kohteen kalliokasviainesta. Isosaaren eli "Leipurinniemen" lounaisrannalla kohde päättyy komeaan ulkosaariston kivikkorantaan, jolla kasvaa poikkeuksellisen runsaasti merinätkelmää.
Länsiosassaan kohde jatkuu matalakasvuisilta rantaniityiltä kohti saaren keskustaa ulokkeena, jonka sisäosia vallitsevat tervaleppäluhdat, -korvet ja -lehdot kausivetisten painanteidensa komeine merisarakasvustoineen. Aivan taisteluampumaradan täyttömaan kupeessa on säilynyt rehevä lammikko (ilmeisesti entinen savenottokuoppa). Sen kasvistoon kuuluu varstasara kymmenien uljaiden mättäiden voimin seuranaan mm. merisara, pikkulimaska, leveäosmankäämi, punakoiso, rantakukka, suohorsma, konnanleinikki, rantayrtti ja luhtasara.
Hiekkakannas erottaa Kissalammen merestä. Kannas on suurelta osin metsittynyt tai niityttynyt, mutta avoimia hietikoitakin on vielä jäljellä. Niillä kasvavat mm. nuokkukohokki, morsinko, merisinappi, merinätkelmä, suola-arho, rantavehnä, merimaltsa, rantaukonnauris ja kierumatara. Itse Kissalampi on hyvin matala kluuvityyppinen lampi, jolla räyskä käy säännöllisesti kaloja pyydystämässä. Lammen vesirajaa ja pitkälle vettäkin luonnehtivat ruovikoiden ohella kelluvat merisaran (hyvin runsas!), harmaa- ja merisaran risteymän, rönsyröllin ja luhtaröllin kasvustot ja runsas merikaisla sekä melko runsaat sinikaisla ja leveäosmankäämi ynnä upoksissa kasvava kiehkuraärviä. Lammen itäpäässä luhtakasvillisuus on erityisen edustavaa; täällä suohorsma, rantayrtti, kurjenjalka ja hetekaali kasvavat häkellyttävän runsaina hyllyvillä kuiri- ja rahkasammalikoilla. Kaakkoa kohti tämän kulman kasvillisuus muuttuu ensin hienoksi tervaleppäluhdaksi, sitten isoalvejuuri- , hiirenporras- ja mesiangervolehdoksi ja viimein lammen eteläpuolisen pikkutien tuntuman painaumassa tuoreeksi lehdoksi, jossa kasvavat näyttävä lehtokieloesiintymä ja melko runsas metsäruusu. Aivan lammen itäpäässä varastorakennuksen edustan tuhkapaju- ja kiiltopajuviidan märimmissä kohdissa kasvistoon kuuluvat pieni nevaimarre-esiintymä ja niukka rantanätkelmä. Lammen pohjoisrannan niittyluhdan yläreunassa, siis metsänrajassa ja sen edessä, on pitkällä matkalla suomyrttipensastoa vyöhykkeenä ja saarekkeina. Lammesta työntyy kohti länsilounasta pitkä ja kapea luhta- ja niittykasvillisuuskieleke, jonka länsiosiin sisältyvät laaja lännenmaarianheinäniitty ja mittava märempi luhtanevan kaltainen niitty painaumissaan merisara- ja luhtaröllilaikkuja. Kielekkeen pohjoisreunan ruohoisessa tervaleppäkorvessa on saaren ilmeisesti ainoa säilynyt mesimarjaesiintymä, ja kielekkeen eteläpään itäreunalle on asettunut soikkokaksikko.
ARVOLUOKKA: I (Helsingissä hyvin harvinainen ympäristötyyppi laaja ja luonnontilainen hiekkapohjainen merenrantaniitty). Lisäarvoina Helsingissä erittäin uhanalainen laji soikkokaksikko, Helsingissä vaarantuneet lajit varstasara ja lehtokielo, Helsingissä silmälläpidettävät lajit merisara, hirssisara, nevaimarre ja mesimarja, Helsingissä muuten huomionarvoiset lajit metsäruusu, maariankämmekkä, raate, rantayrtti, isorantasappi ja käärmeenkieli sekä kohteen luonnontilaisuus, näyttävyys (maisema, värikkäät niittytyypit), monipuolisuus (kasvisto, niitty- ja luhtakirjo), kasvillisuustyyppien edustavuus (niityt ja luhdat) ja laajuus.
ARVON YLLÄPITO: Taisteluampumarataa ei tule täytöin tai muuten laajentaa kohteen alueelle (etenkään varstasaraesiintymän päälle). Mikäli Kissalammen kannaksen kaakkoiskolkan hiekkavallia ei välttämättä tarvita, tulee se tasoittaa hietikon saattamiseksi lähemmäksi luonnontilaa. ”Mäntyniemen” kannaksen laajan ja tiheän kurtturuusupensaikon hävittämistä tulee harkita avoimen hietikkopinnan lisäämiseksi.