Kohde sisältää Porvarinlahden pohjoispuolisen Kantarnäsbergetin kalliomäen. Kitumaan kallioiden lisäksi se sisältää rinteiden ja kallioalueiden välisiä kangasmetsiä sekä etelärinteen lehtoja. Kallioalue on edustava esimerkki 2000-luvun alun kuivuustuhokalliosta, jossa lahoaa runsaasti mäntylahopuuta. Alueella on myös merkittävästi vanhoja lahovikaisia katajia. Kalliometsien notkelmista löytyy myös kuusi-, koivu- ja pihlajalahopuuta sekä yksittäisiä haapalahopuita.
Alueen luoteisreunalla on runsaslahopuustoista vanhaa kuusimetsää, joka kaakkoon siirryttäessä vaihettuu kohtalaisen paljon koivulahopuuta sisältäväksi vanhaksi sekametsäksi. Kallioalueen etelä- ja kaakkoislaidalla on taas runsaammin kuusilahopuuta. Alueen pohjoisosan metsät ovat luonteeltaan hieman muuta aluetta vaatimattomampia ja niukkalahopuustoisempia kalliometsiä sekä näiden välisiä varttunutta männikköä kasvavia kuivahkoja ja kuivia kankaita, mutta näidenkin alueella lahoaa jonkin verran eri-ikäistä mäntylahopuuta.
LAJITIEDOT
Syksyn 2021 maastokäynneillä kohteelta tehtiin havaintoja 22 kääpälajista sekä 14 orvakkalajista. Vuonna 2011 toteutetussa varsinaisessa kääpäselvityksessä tehtiin havaintoja 55 kääpälajista sekä yhdestä orakaslajista. Yhteensä kohteelta on havaittu 65 kääpälajia, mikä on kohteen pinta-alan huomioiden kohtalaisen korkea lajiluku.
Kohteelta on vuosilta 2011 ja 2021 havaintoja yhteensä 35 arvokkaita elinympäristöjä indikoivasta lajista (30 kääpää, kolme orvakkaa ja kaksi orakasta). Lajeista 11 on useita lehtipuulajeja hyödyntäviä, kymmenen molempia päähavupuita hyödyntäviä, yhdeksän havu- ja lehtipuita tasapuolisesti hyödyntäviä, kolme mäntyyn vahvasti sitoutuneita (lisäksi useita mäntyä vahvasti suosivia lajeja) ja kaksi kuuseen sitoutunutta.
Kohteen lajeista syksyllä 2021 mäntymaapuulta havaittu peikonnahka on alueellisesti uhanalainen laji. Kuusimaapuulta samana syksynä havaittu rusokantokääpä sekä mäntymaapuulla kasvanut laikkukääpä ovat puolestaan valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Vuoden 2011 selvityksessä havaitut havulahopuulla kasvanut karstakääpä ja koivulahopuulta tavattu rustikka ovat niin ikään valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Koko maassa harvalukuisena kasvavan karstakäävän osalta kyseessä on ilmeisesti edelleen ainoa Helsingin 2000-luvun havainto. Lajista on niukasti havaintoja myös Uudeltamaalta. Muita Helsingissä melko harvalukuisia lajeja ovat harsukääpä, keltiäiskääpä, kermakääpä, kultakurokka, oravuotikka, pikireunakääpä sekä poimulakkikääpä.
Syksyn 2021 maastokäynneillä alueelta havaittiin myös useita kiinnostavia orvakoita. Katajalta kerätty liekotali-suvun edustaja (Basidiodendron subreniforme) on lajina Suomelle uusi. Laji löytyi syksyllä 2021 myös hieman itään sijaitsevalta Marbackenin alueelta. Niin ikään katajalta kerätty kangasliekotali on ilmeisesti Helsingin ensimmäinen keräys lajista, josta on laji.fi:ssä vain neljä muuta Suomen havaintoa. Lisäksi kohteen kataja- ja mäntylahopuilta kerättiin kahta Xylodon-suvun orvakkaa, joista toinen on parhaillaan tieteellisen kuvauksen (Ilya Viner) kohteena ja toinen edustaa mahdollisesti tieteelle vielä uutta lajia. Vielä kuvaamattomia lajeja edustanee myös kahdesti katajilta kerätty Sistotremastrum-suvun kurokka.
Tehtyjen selvitysten perusteella kohteella on Helsingin olossa merkittävää suojeluarvoa mänty-, kuusi- ja koivulahopuusta riippuvaisen lajiston kannalta. Jonkin verran merkitystä kohteella on myös pihlaja- ja haapalahopuuta suosiville lajeille. Arvoa lisää olennaisesti kohteen liittyminen pohjoispuoliseen Kasabergetin arvoluokan I kääpäalueeseen.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Kohde täyttää kolme arvoluokan alakriteeriä, kun huomioidaan vuosien 2011 ja 2021 havainnot. Indikaattorilajien kokonaismäärä (35 lajia) ylittää selvästi vaaditun indikaattorilajien 25 lajin määräkriteerin. Kohteella täyttyvät myös havulahopuuta hyödyntävien lajien (24 lajia, raja-arvo 20 lajia) sekä lehtilahopuuta hyödyntävien (20 lajia, raja-arvo 20 lajia) indikaattorilajien määräkriteerit. Lisäarvoa kohde saa havaituista viidestä Punaisen kirjan lajista, Suomelle uudesta orvakkalajista, eräistä Helsingissä hyvin harvinaisista kääpä- ja orvakkalajeista sekä useista tieteelle vielä kuvaamattomista orvakkalajeista. Edellä mainituista syistä kohteen arvo kääpäalueena katsotaan perustelluksi muuttaa luokasta II (vuoden 2011 arvio) luokkaan I.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteelta havaittu vaatelias lajisto ei edellytä erityisiä luonnonhoidollisia erityistoimia. Arvojen kehittämisen kannalta olennaisinta on turvata metsien puuston mahdollisimman luontainen kehitys, mikä huolehtii laadukkaammin myös eri-ikäisen lahopuun jatkuvasta muodostumisesta ja lahopuujatkumoiden kehityksestä. Kantarnäsintien sekä pellonreunan mahdollisessa puuston käsittelyssä on syytä ohjeistaa jättämään kaadettavat järeämmät puut maalahopuuksi.
Kohteen monipuolisten luontoarvojen takia sen lakisääteinen suojelu on syytä ottaa vakavaan harkintaan.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Ilya Viner selvitti kohteen lajistoa syksyllä 2021 kahtena päivänä (19.11. ja 20.11.) yhteensä 8,5 tunnin ajan. Selvitys oli muita syksyn 2021 selvityksiä pintapuolisempi ja sen tavoitteena olikin lähinnä tuottaa täydentävää lisätietoa tämän syksyllä 2011 (Savola 2012) kääpäselvitetyn alueen lajistosta sekä siinä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista.
Kantarnäsbergetin kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan, Birthe Weijolan ja Timo Nuorasen toimesta 20.10.2011. Yhteensä tehollisia maastotyötunteja kertyi 12. Selvitys oli valtaosalla aluetta melko kattava, mutta runsaslahopuustoinen kaakkoisosa (noin viidennes selvitysalueesta) jouduttiin inventoimaan muuta aluetta pinnallisemmin.