Uutelan länsiosan metsät muodostuvat kahdesta lähekkäisestä osa-alueesta, joista laajempi on Uutelan lounaisosan yhtenäinen kallio- ja kangasmetsävaltainen alue. Sen ”satelliittina” toimii pienempi kalliometsäalue Uutelantien pohjoispuolella.
Uutelan lounaisosan metsäalue (osa-alue 1) on pitkään metsätaloustoimien ulkopuolella ollut iäkkäiden kallio- ja kangasmetsien luonnehtima yhtenäinen metsäalue, jota monipuolistavat pohjoisosan ja ranta-alueiden muutamat lehtokuviot. Kalliometsissä on melko paljon eri-ikäistä mäntylahopuuta niin pystyssä kuin maapuinakin. Etenkin kallioiden etelärinteillä on näyttäviä kuivuustuhoalueita. Iäkkäiden mäntyjen ja kelojen määrä on paikoin huomiota herättävän korkea. Itäisimmän kallioalueen keskiosista löytyy myös kymmenen vuoden takainen edustava metsäpaloalue.
Alueen keskiosan sekä kallioalueiden rinteiden kuusivaltaisemmissa metsissä lahoaa puolestaan merkittäviä määriä eri lahoasteiden kuusilahopuuta. Koivulahopuuta on harvakseltaan koko alueella, kallioiden reunamilla on jonkin verran myös pihlajalahopuuta. Raitalahopuuta on etenkin pohjoisosan lehdossa sekä muutamilla rantametsäkuvioilla. Rantametsissä on hieman myös leppälahopuuta.
Uutelantien pohjoispuolella sijaitseva kalliometsäalue (osa-alue 2) muodostuu erittäin runsaasti mäntylahopuuta sisältävästä kuivuustuhokalliosta (eteläosa) sekä siihen pohjoispuolelta liittyvistä kohtalaisen lahopuustoisista luonnontilaisen kaltaisista kalliometsistä, joiden keskellä on pienialaisia kangasmetsälaikkuja.
LAJITIEDOT
Eteläisemmältä osa-alueelta havaittiin syksyn 2011 selvityksessä 68 kääpälajia ja pohjoisemmalta osa-alueelta 21 lajia. Yhteensä alueilta havaittiin 72 lajia. Tämän lisäksi eteläisemmältä osa-alueelta havaittiin neljää muuta indikaattorikääväkästä. Lisäksi vuoden 2011 METSO-selvityksissä Uutelan lounaisosan metsäalueelta havaittiin (Kaija Helle, kirjallinen tiedoksianto) lakkakääpää, jota ei havaittu varsinaisessa kääpäselvityksessä. Uutelan länsiosan metsistä yhtenä vuonna havaittujen kääpien kokonaislajimäärä on siis 73 lajia, mikä on inventoituun pinta-alaan ja selvitystunteihin suhteutettuna korkea luku ja kertoo osaltaan Uutelan metsien monimuotoisuudesta. Laji.fi-tietokannan mukaan eteläisemmältä osa-alueelta on selvityksen jälkeen havaittu karhikääpää (Aku Korhonen 2019), pitsikääpää (Aku Korhonen 2019), voikääpää (Allar Antson 2020) ja pohjanrypykkää (Allar Antson 2020) sekä pohjoisemmalta osa-alueelta kaarnakääpää (2021).
Uutelan länsiosan metsien lajeihin kuuluu 42 arvokkaita elinympäristöjä ilmentävää lajia (37 kääpälajia ja viisi muuta kääväkästä). Havaittuihin lajeihin sisältyy yksi vaarantunut laji (kuusensitkokääpä), yksi alueellisesti uhanalainen laji (riukukääpä) sekä kuusi valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajia (heltta-aidas-, kaarna-, lumo-, pitsi- ja rusokantokääpä sekä rustikka). Lajeista rusokantokääpä ja rustikka havaittiin kahdelta, loput lajit yhdeltä isäntäpuulta. Pohjoisemmalta osa-alueelta havaittuja heltta-aidaskääpää sekä kaarnakääpää lukuun ottamatta Punaisen kirjan lajihavainnot ovat eteläisemmältä osa-alueelta.
Alueen lajeista merkittävin on kuusensitkokääpä, josta on kautta aikain Helsingin alueelta vain viisi havaintoa. Koko maasta havaintoja on muutamia kymmeniä.
Punaisen kirjan lajien lisäksi muita erityisen huomionarvoisia Uutelan länsiosan lajeja ovat eteläisemmältä osa-alueelta havaitut kerma-, kolo-, lakka-, lumikon- ja verivahakääpä sekä kulta- ja pohjanrypykkä. Pohjoisemmalta osa-alueelta havaittiin harvinaisemmista lajeista kohva- ja paperiludekääpä.
Selvityksen perusteella Uutelan länsiosan metsillä on Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä mänty- ja kuusilahopuusta riippuvaisen vaateliaan ja uhanalaisen kääpälajiston suojelun kannalta.
Eteläisemmällä osa-alueella on jonkin verran merkitystä myös koivulahopuuta sekä raita-, pihlaja- ja harmaaleppälahopuuta suosivan lajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (hyvin arvokas kääpäalue) useiden alakriteerien perusteella.
Pääperusteena arvokkaita elinympäristöjä indikoivien lajien Helsingin ja pääkaupunkiseudun oloissa huomattavan korkea määrä (43 lajia, raja-arvo 25). Myös havulahopuuarvoja indikoivien lajien määräkriteeri täyttyy selvästi (31 lajia, raja-arvo 20). Luokan I kriteerit täyttyvät selvästi myös havaittujen Punaisen kirjan lajien osalta (havaittu kahdeksan lajia, rajana kuusi lajia).
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueen merkitys kääpälajiston suojelun kannalta kasvaa lahopuuston määrän lisääntymisen ja laadun kehittymisen myötä. Osa eteläisen osa-alueen arvokkaimmista kuusivaltaisista metsistä sijoittuu ulkoilureittien lähettyville. Mikäli näiltä alueilta kaadetaan sijaintinsa takia ongelmallisiksi arvioituja huonokuntoisia tai kuolleita puita, nämä tulee jättää maalahopuuksi alueelle. Sama koskee myös alueelle myrskyissä kaatuvia tuulenkaatoja.
Huonokuntoisten kuusten luontaisen kaatumisen salliminen olisi erityisen perusteltua eteläisen osa-alueen keskiosassa sekä osa-alueen itälaidalla, jonne on muodostumassa erittäin hyvä, luontaisesti kaatunutta järeämpää kuusilahopuuta suosivaan lajistoon liittyvä jatkumo. Tätä ilmentävät etenkin ruostekäävän runsaus sekä rusokantokäävän ja lumokäävän esiintyminen.
Uutelan kalliometsien mäntylahopuuta poltetaan säännöllisesti nuotioissa. Ongelma on näkyvin alueen lounaisosan mereen rajoittuvilla kallioalueilla. Erityistä haittaa kääpälajistolle koituu vanhempien kelomaapuiden poltosta. Käytäntö tulisi saada loppumaan.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Keijo Savola selvitti Uutelan länsiosan metsien kääpälajistoa syksyllä 2011 neljänä päivänä: 28.9, 17.10, 25.10 ja 26.10. Yhtenä päivänä selvityksiin osallistuivat myös kääpäharrastajat Timo Nuoranen ja Birthe Weijola. Yhteensä tehollisia maastoselvityksiä Uutelan länsiosan metsissä tehtiin 24, joista 22 kohdentui eteläisemmälle osa-alueelle ja 2 pohjoisemmalle.
Selvitykset pystyttiin tekemään melko kattavasti valtaosalla aluetta. Selvästi pinnallisemman selvityksen varaan jäivät kuitenkin Uutelantien pohjoispuolinen kalliometsäalue sekä eteläisemmän osa-alueen itäosan kallioalue.