Meri-Rastilan metsä muodostuu suurelta osin luonnontilaisen kaltaisista vanhemmista kangas- ja kalliometsistä. Aluetta monipuolistavat muutamat korpikuviot sekä alueen luoteis- ja eteläreunan lehdot. Alueen kalliometsissä on vaihtelevia määriä mäntylahopuuta niin pystyssä kuin maapuinakin. Kelojen ja kelomaapuiden määrä on paikoin huomattava. Alueen kuusivaltaisissa metsissä lahoaa monin paikoin runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta. Laadukkainta kuusilahopuuta löytyy muutamilta alueen länsiosan kuvioilta sekä yksittäisiltä kuvioilta eri puolilta aluetta. Kuusilahopuihin kuuluu myös vanhoja sammalpeitteisiä maapuurunkoja eli alueelta löytyy kaikenikäistä kuusilahopuuta.
Koivulahopuuta esiintyy harvakseltaan niin kangas-, kallio- kuin lehtometsissä. Tavanomaista laadukkaampi koivulahopuukeskittymä löytyy alueen pohjoisosasta. Harmaa- ja tervaleppää sekä raitaa on lahopuuna merkittäviä määriä alueen luoteisosan rantalehdoissa. Jonkin verran löytyy myös pihlajalahopuuta.
LAJITIEDOT
Meri-Rastilan selvitysalueelta havaittiin syksyn 2011 selvityksessä peräti 88 kääpälajia ja seitsemää muuta indikaattoriarvoa omaavaa kääväkästä (liite 2). Lisähavaintoina alueelta on Olli Mannisen havainnot pörrökäävästä (2010) ja riukukäävästä (2013) sekä Laji.fi-tietokantaan sisältyvät havainnot kalvaskäävästä (Otto Miettinen 2014), kruunukurokasta (Aku Korhonen 2019) sekä maitohampikasta (Otto Miettinen 2012), joita ei havaittu vuoden 2011 selvityksessä. Kaikkiaan alueelta havaittu kääpien kokonaislajimäärä on 93 lajia. Tämä on alueen pinta-alaan suhteutettuna hyvin kokea luku ja kertoo kohteen elinympäristöjen monipuolisuudesta ja kääpälajistollisesta rikkaudesta.
Kohteelta havaituissa lajeissa on peräti 56 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (49 kääpälajia ja seitsemää muuta kääväkästä) eli enemmän kuin yhdelläkään toisella vuosien 2011-2019 Helsingin kääpäselvitysalueella. Kohteen lajeihin kuuluu kaksi valtakunnallisesti vaarantunutta (kalvaskääpä, kuusensitkokääpä), kolme alueellisesti uhanalaista (korpilude-, käpälä- ja riukukääpä) sekä neljä valtakunnallisesti silmälläpidettävää (heltta-aidas-, korkkikerros- ja lumokääpä sekä rustikka) lajia. Rustikkaa havaittiin selvityksessä kolmesti, heltta-aidas- ja lumokääpää kahdesti ja loppuja lajeja kerran.
Kohteen lajeista valtakunnallisesti arvioiden merkittävin on vaarantunut kalvaskääpä, jonka Otto Miettinen havaitsi kohteen pohjoisosta 2014. Lajista on Suomesta vuosilta 1908-2021 alle 10 havaintoa, nykyesiintymistä neljä on Helsingissä. Myös toinen vaarantunut laji kuusensitkokääpä on valtakunnallisesti harvinainen. Lajisuojelun kannalta merkittävä on myös alueen käpäläkääpäesiintymä. Lajista on Uudeltamaalta ja varsinkin hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä hyvin niukasti 2000-luvun havaintoja.
Muita Helsingin oloissa erityisen harvinaisia lajeja ovat iso-orakarakka, korkkikerroskääpä, lumikonkääpä, lumokääpä, maitohampikka, pajunkääpä, paperiludekääpä, pikireunakääpä, riukukääpä ja vuohenkääpä.
Meri-Rastilan metsillä on selvitysten perusteella Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä niin kuusesta, männystä kuin koivustakin riippuvaisen kääpälajiston suojelun kannalta. Kuusilajiston rikkautta indikoivat etenkin ruostekäävän runsas esiintyminen sekä havainnot istukka-, kalvas-, kuusensitko- ja lumokäävästä. Jonkin verran merkitystä alueella on myös haavasta ja raidasta riippuvaisen lajiston kannalta. Kokonaisuutena kohteen kääpälajistollista arvoa on syytä pitää valtakunnallisesti merkittävänä.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (hyvin arvokas kääpäalue) useiden eri kriteerien perusteella.
Indikaattorilajien määrä on Helsingin ja pääkaupunkiseudun oloissa hyvin korkea (56 lajia, raja-arvo 25 lajia). Lisäksi arvoluokan I kohteen kriteerit täyttyvät hyvin selvästi myös havulahopuuta (33 lajia, raja-arvo 20 lajia) ja lehtilahopuuta (32 lajia) suosivien indikaattorilajien osalta. Myös Punaisen kirjan lajien kokonaismäärä (yhdeksän lajia) ylittää selvästi kriteerirajan (vähintään kuusi lajia). Alueelta on myös havaintoja vähintään viidestä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisesta lajista. Lisämerkitystä alue saa useista Helsingissä ja osin myös koko Suomessa harvinaisista lajeista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueella elävä vaatelias ja uhanalainen kääpälajisto ei edellytä erityisiä aktiivisia luonnonhoitotoimia. Tehokkain tapa edistää kääpälajiston säilymistä ja vaateliaiden lajien kantojen runsastumista on alueen lahopuumäärien hallittu kasvattaminen. Luontaisesti syntynyt lahopuu on monen lajin kannalta resurssina parempaa, mutta monet alueella elävistä alueellisesti uhanalaisista lajeista voivat hyödyntää myös esimerkiksi reittien varsilta turvallisuusperusteilla kaadettuja runkoja.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Meri-Rastilan metsäalueen kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan toimesta syksyllä 2011 viitenä päivänä: 7.9., 25.9., 1.10., 14.10. ja 24.10. Yhtenä päivänä selvityksiin osallistuivat myös kääpäharrastaja Arto Viitanen ja Birthe Weijola. Yhteensä tehollisia maastotyötunteja kertyi 44.
Selvitykset pystyttiin tekemään melko kattavasti Meri-Rastilan yhtenäisen metsäalueen puustoltaan varttuneissa tai vanhoissa kangas-, kallio-, lehto- ja korpimetsissä. Selvitysten ulkopuolelle jätettiin muutamat valtapuustoltaan nuoret kuviot alueen sisällä. Nämä on jätetty pääosin ulos arvokkaan kääpäalueen rajauksesta. Muilla selvitysalueen kuvioilla selvitykset pystyttiin kohdentamaan siten, että valtaosa kuvioiden laadukkaammasta lahopuustosta pystyttiin käymään lävitse. Poikkeuksen muodostaa aivan alueen kaakkoisosan runsaasti kuusilahopuuta sisältävä kuvion osa, jossa jouduttiin aikataulusyistä tyytymään vain pinnalliseen läpikäyntiin.