Kääpälajistoltaan arvokas alue muodostuu kahdesta lähekkäisestä osa-alueesta. Alueet sisältävät samoja biotooppeja ja ovat lisäksi fyysisesti sen verran lähekkäisiä, että ne on kääpien kannalta perusteltua hahmottaa samana (kaksiosaisena) alueena.
Itäisempi osa-alue sisältää luonnontilaisen kaltaisia mäntyvaltaisia kalliometsiä sekä näihin liittyviä luonnontilaltaan vaihtelevampia varttuneita ja vanhoja kuusivaltaisia metsiä. Kallioalueilla on merkittävästi vanhoja mäntyjä sekä jonkin verran mäntylahopuuta, kallioalueen rinteillä lahoaa vaihtelevia määriä kuusilahopuuta sekä hieman koivulahopuuta. Erityisen runsaasti kuusilahopuuta on pohjoisemman kallioalueen länsiluoteisrinteen alla sekä alueen eteläosassa tilarakennuksen lähellä. Osa-alueen länsiosassa on kevyesti harvennushakkuilla käsiteltyä, kuusta, koivua ja mäntyä kasvavaa kangasmetsää, jossa lahoaa merkittäviä määriä kuusi- ja koivulahopuuta sekä kallionyppylöillä myös jonkin verran mäntylahopuuta.
Toisen osa-alueen muodostaa saaren keskiosassa sijaitseva kalliomäki, jolla kasvaa luonnontilaisen kaltaista kitumaan kalliomännikköä. Alueella on melko runsaasti mäntylahopuuta niin maassa kuin pystyssä.
LAJITIEDOT
Vartiosaaren selvitysalueelta tehtiin havaintoja 52 kääpälajista sekä kolmesta muusta indikaattoriarvoa omaavasta orakas- ja orvakkalajista (liite 2). Havaittu kääpälajien kokonaismäärä on inventointiaikaan ja inventointipinta-alaan suhteutettuna melko korkea ja kertoo osaltaan alueen monipuolisuudesta. Lisäksi alueelta on myöhemmin (Olli Manninen 2017) havaittu punahäive- ja ruostekääpää sekä pohjanrypykkää, joita ei vuonna 2011 havaittu.
Kohteen lajeissa on 23 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (19 kääpää, neljä muuta kääväkäslajia), joista salokääpä ja huopakääpä ovat valtakunnallisesti silmälläpidettäviä. Salokääpä kasvoi keskijäreällä mäntymaapuulla saaren keskiosan kalliomännikössä ja huopakääpiä itäisemmän osa-alueen koillisosan lehtomaisessa rinnekuusikossa. Edellisestä on Helsingistä viisi 2000-luvun havaintoa, jälkimmäisestä alle kymmenen.
Alueen muista lajeista erityisen huomionarvoinen on itäisemmän osa-alueen luoteispään koivumaapuulla kasvanut iso-orakarakka. Valtaosa tämän ekologialtaan vaateliaan, helposti havaittavan orakkaan Suomen havainnoista on tehty Helsingistä, josta lajia on havaittu noin kymmeneltä alueelta. Muita kohteen harvinaisempia lajeja edustavat aarni-, kerma- ja poimulakkikääpä sekä koralliorakas.
Selvityksen perusteella Vartiosaaren itä- ja keskiosan metsillä on Helsingin oloissa kohtalaista merkitystä männystä, koivusta ja kuusesta riippuvaisen kääpälajiston suojelun kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka II (arvokas kääpäalue).
Kohde täyttää kaksi arvoluokan kriteereistä (indikaattorilajien kokonaislukumäärä 23 lajia, havulahopuuhun liittyviä arvoja indikoivien lajien määrä 19 lajia). Lisäarvoa kohteelle tuovat valtakunnallisesti harvinaisen iso-orakarakan esiintyminen, Uudellamaalla hyvin harvinaisen salokäävän esiintymä sekä Helsingissä harvinaisen huopakäävän esiintymä.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueelta havaittu vaatelias lajisto ei edellytä erityisiä luonnonhoitotoimia. Alueen merkitys vaateliaan kääpälajiston kannalta lisääntyy olennaisesti, mikäli metsien annetaan jatkossa kehittyä pääosin luonnontilassa. Tarpeellista on myös rajoittaa polttopuun hakua kääpälajistoltaan arvokkaalta alueelta.
Selvitysvuodesta kuluneiden kymmenen vuoden aikana kohteen sekä sen lähialueiden metsien lahopuuston määrä on olennaisesti lisääntynyt ja samalla metsien kääpälajisto on monipuolistunut. Arvokkaan kääpäalueen rajauksen päivitystarve on ilmeinen.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Keijo Savola selvitti Vartiosaaren itäosan sekä saaren keskiosassa sijaitsevan kalliomännikön kääpälajistoa 21.10.2011 yhteensä 8 maastotyötunnin ajan.
Saaren itäosan osalta selvitys oli eteläosaa lukuun ottamatta kattava eli käytännössä kaikki kiinnostavat lahopuut pystyttiin käymään lävitse. Saaren keskiosassa sijaitsevan erillisen kalliomännikön osalta selvityksessä havainnoitiin vain kaikkein laadukkaimpia mäntylahopuita.