Kohde sisältää Lääkärinkadun pohjoispuolella sijaitsevia laajoja kalliometsäalueita sekä näiden välisiä kangasmetsiä. Alueen keskiosaa monipuolistavat useat kalliopainanteisiin syntyneet korpiset suot ja alueen etelä- ja kaakkoisosaa kaksi erillistä lehtoaluetta. Melko tiheä ulkoilureitistö kulkee alueen poikki.
Laakson kalliometsät ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia kitu- ja joutomaan kallioita ja niitä leimaa 2000-luvun kuivuustuhoista pääosin peräisin oleva kelojen ja keloutuvien mäntyjen runsaus. Mäntyä on merkittäviä määriä myös maalahopuuna, osa näistä on jo pidemmälle lahonnutta. Vanhat kilpikaarnaistuvat aihkimännyt ovat melko yleisiä niin kallioilla kuin niiden välisissä karummissa kalliometsissä.
Kallioalueiden painanteissa lahoaa merkittäviä määriä pihlaja- ja koivulahopuuta. Alueen luoteis- ja pohjoisosassa on lisäksi kuusivaltaisia metsiä, joissa on jonkin verran eri-ikäistä kuusilahopuuta. Eteläosan lehdossa lahoaa runsaasti ja monipuolisesti koivu- ja tervaleppälahopuuta sekä hieman raita-, pihlaja-, mänty- ja haapalahopuuta. Alueen kaakkoisosan lehdossa on merkittävästi koivulahopuuta sekä hieman pihlaja- ja raitalahopuuta. Sen koillispuolella on kuvio, jossa lahoaa kymmenkunta haapalahopuuta.
Metsäalueen keskiosan suopainanteissa on runsaasti koivulahopuuta sekä jonkin verran tervaleppä-, raita- ja pajulahopuuta. Osa alueen kangasmetsäkuvioista on vielä melko niukkalahopuustoisia, mutta osalla lahoaa jo nyt näkyvästi mänty-, koivu-, haapa- ja pihlajalahopuita.
LAJITIEDOT
Laakson metsäalueelta havaittiin syksyn 2011 selvityksessä yhteensä 67 kääpälajia sekä kuutta indikaattoriarvoa omaavaa muuta kääväkästä (liite 2). Vuosilta 2013-2021 alueelta on lisäksi Keijo Savolan lisähavainnot kangaskäävästä, kevätkäävästä, lakkakäävästä, lapakäävästä, mustasukkakäävästä, pohjanrypykästä, punakäävästä sekä valeorakkaasta. Kaikkiaan kääpiä tunnetaan kohteelta 73 lajia. Havaittu kokonaislajimäärä on alueen pinta-alaan ja inventointitunteihin suhteutettuna kohtalaisen korkea ja kertoo osaltaan alueen lahopuuston monipuolisuudesta.
Alueelta havaituissa lajeissa on 39 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (32 kääpälajia ja seitsemän muuta kääväkästä). Kohteen lajeihin kuuluu vain yksi nykyinen Punaisen kirjan laji eli alueellisesti uhanalainen viherkarhikka. Kohteen lajistossa on runsaasti Helsingissä melko harvinaisia tai vähintään harvinaisehkoja lajeja. Näitä edustavat haavanarina-, hartsi-, kohva-, lakka-, lapa-, lehtolude-, mustasukka- ja silokääpä, kurttusieni, turkkiorakas sekä valeorakas.
Kokonaisuutena alue lienee keskuspuiston merkittävin mäntylahopuustosta ja iäkkäistä männyistä riippuvaista lajistoa säilyttänyt alue. Lisäksi metsäalueella elää melko rikas koivusta, raidasta ja pihlajasta riippuvainen lajisto. Kohteen luoteis- ja pohjoisrinteen kuusivaltaisilla metsillä on myös hieman merkitystä vaateliaan kuusesta riippuvaisen lajiston suojelun kannalta. Alueen eteläosalla on jonkin verran merkitystä myös haapaa ja leppiä suosivan lajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka II (arvokas kääpäalue).
Alue täyttäisi indikaattorilajien lukumäärän (39 lajia) sekä lehtipuusta riippuvaisen indikaattorilajiston määrän (24) perusteella myös arvoluokan I kohteen kriteerit. Alueen kohtalaisen suuren pinta-alan, lajistokeskittymien erillisyyden, monen indikaattorilajin melko vaatimattoman yksilömäärän sekä Punaisen kirjan lajien vähäisyyden takia arvoluokaksi on katsottu kuitenkin II.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Valtaosa alueesta on säilynyt pitkään varsinaisen metsänhoidon ulkopuolella. Ulkoilureittien varsista kaadetuista puista pääosa on jo pitkään jätetty maastoon lahopuuksi. Näiden käytäntöjen jatkaminen tulevaisuudessa takaa alueen kääpälajistollisten arvojen säilymisen ja lisääntymisen varsinkin järeää lahopuuta suosivan lajiston osalta.
Suurin uhka alueen lahopuulajistolle on Helsingin oloissa poikkeuksellisen voimakas, vuosi vuodelta intensiivisemmäksi muuttuva, majanrakennus- ja leikkitoiminta, jonka seurauksena varsinkin kallioalueiden ja niiden lievemetsien lähes kaikki ohut ja keskijäreä lahopuu pätkitään ja otetaan osaksi majanrakennusta ja muita leikkejä. Myös vanhempaan lahopuustoon kohdistuvana tämä toiminta on selvä ongelma useille alueelta havaituille vaateliaammille lajeille. Kohteen lahopuulajistoarvoista sekä varsinkin vanhemman lahopuun merkityksestä tulisi informoida ainakin aluetta käyttäviä useita päiväkoteja.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Laakson metsäalueen kääpälajistoa selvitettiin syksyllä 2011 Keijo Savolan toimesta kolmena päivänä (24.9, 28.10 ja 30.10), yhtenä päivänä selvitystyöhön osallistui myös kääpäharrastaja Birthe Weijola. Yhteensä maastoselvitystunteja kertyi 24.
Inventointi pystyttiin tekemään valtaosalla alueen kangas- ja lehtometsistä melko kattavasti, mutta osa laajimmista kalliometsäkuvioista (etenkin alueen itäosassa) jäi pinnallisemman läpikäynnin varaan.