Kohde sisältää Ilmalan (idässä), Hakamäentien (pohjoisessa) ja siirtolapuutarha (etelässä) väliin jääviä kangas-, kallio- ja lehtometsiä. Alueen pohjoisosan lehtokorvessa on vanhaa iäkästä kuusikkoa, jossa on runsaasti kuusilahopuuta ja jonkin verran koivulahopuuta. Tästä kaakkoon on melko luonnonmukaista puustoa kasvavia kangas- ja kalliometsiä, joissa lahoaa merkittävästi koivu-, mänty-, pihlaja- ja kuusilahopuuta. Nämä vaihettuvat kaakkoon siirryttäessä melko runsaslahopuustoisiin lehtoihin, joissa on koivu-, tervaleppä- ja haapalahopuuta. Kohteen kaakkoisreunassa on vielä runsaasti kuusi- ja pihlajalahopuuta sisältävä vanha kuusivaltainen rinnemetsä sekä siihen koillispuolelta liittyvä, merkittävästi mäntylahopuuta sisältävä kallio. Vanhan kuusimetsän länsipuolella on pieni mäntyvaltainen kasvatusmetsäkuvio, jossa lahoaa harvennushakkuun seurauksena merkittäviä määriä pitkälle lahonnutta mänty- ja raitalahopuuta.
Ulkoilureitti kulkee alueen lounaisreunaa ja kiertää pohjoisessa Hakamäentien eteläpuolella vanhan runsaslahopuustoisen lehtokuusikon itä- ja länsipuolelta.
LAJITIEDOT
Ilmalan länsipuolen metsistä havaittiin syksyn 2011 selvityksessä yhteensä 61 kääpälajia sekä kahta indikaattoriarvoa omaavaa muuta kääväkästä (liite 2). Havaittu lajimäärä on alueen kokoon suhteutettuna korkea ja kertoo osaltaan alueen lahopuuston monipuolisuudesta. Lisäksi alueelta on havaintoja karhi/korokäävästä (Keijo Savola 2010), peikonnahasta (Savola 2020), pohjanrypykästä (Olli Manninen 2017) sekä rusokantokäävästä (Savola 2020).
Kohteen lajeissa on 34 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (30 kääpälajia ja neljää muuta kääväkästä). Havaittuihin lajeihin kuuluu kaksi alueellisesti uhanalaista lajia (korpiludekääpä, peikonnahka) sekä kaksi koko maassa silmälläpidettävää lajia (rusokantokääpä, rustikka).
Kohteen muita Helsingissä harvinaisia lajeja edustavat hartsi-, kohva-, lapa-, leppi-, verivaha- ja viherkerikääpä sekä kultakurokka.
Kohteella on selvityksen perusteella erityistä suojeluarvoa sellaisen vaateliaan kääpälajiston kannalta, joka hyödyntää kuusilahopuuta tai monia lehtipuulajeja. Lisäksi alueella on jonkin verran merkitystä haapa-, mänty- ja raitalahopuusta riippuvaisen lajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (hyvin arvokas kääpäalue).
Perusteena erityisesti arvokkaita elinympäristöjä indikoivien lajien Helsingin ja pääkaupunkiseudun oloissa kohtalaisen korkea määrä (34 lajia), joka korostuu etenkin, jos huomioidaan inventointiaika ja alueen pinta-ala. Arvoluokan I kriteerit täyttyvät myös lehtilahopuuta suosivien indikaattorilajien määräkriteerin perusteella (22 lajia). Kohde saa lisäarvoa myös neljästä Punaisen kirjan lajista sekä useista Helsingissä melko harvinaisista lajeista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueen poikki ja sen reunoilla kulkevien ulkoilureittien toimivuus edellyttänee ajoittain yksittäisten puiden kaatamista. Kaadetut puut olisi perusteltua jättää alueelle maalahopuuksi. Suositus koskee myös luontaisia tuulenkaatoja.
Kohde liittyy pohjoisessa suoraan syksyllä 2019 selvitettyyn, kääpälajistoltaan niin ikään edustavaan Ilmalan metsän pohjoisosan kääpäalueeseen (48/2019), jonka kanssa se kannattaisi yhdistää yhdeksi kääpäalueeksi.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Ilmalan länsipuolisten metsien kääpälajistoa selvitettiin syksyllä 2011 Keijo Savolan toimesta kahtena päivänä (20.9, 24.9), toisena päivänä selvityksiin osallistui myös kääpäharrastaja Birthe Weijola. Yhteensä selvityksiä tehtiin 11 maastotyötunnin verran.
Inventointi pystyttiin tekemään kattavasti koko alueen osalta.