Maunulanpuiston metsä sisältää Maunulan ulkoilumajan ja Pirkkolantien välissä sijaitsevia laadultaan vaihtelevia kangas- ja lehtometsiä. Alueen metsiin sisältyy niin iäkkäitä kuusikoita, vanhoja sekametsiä kuin varttunutta lehtisekametsää kasvavia lehtoja. Pienialaisesti on myös kallionyppylöitä sekä mäntyvaltaisia metsiä.
Alueen lahopuustoltaan edustavimmat lehdot keskittyvät eteläosaan (Maunulan ulkoilumajan pohjoispuoli), Pirkkolantien ja siirtolapuutarhan koillispään välille sekä alueen itäreunaan. Ulkoilumajan pohjoispuolisissa lehdoissa lahoaa merkittäviä määriä koivu- ja raitalahopuuta, Pirkkolantien ja siirtolapuutarhan koillisnurkan välissä on merkittävästi raita-, harmaaleppä-, koivu- ja haapalahopuuta ja itäosan lehdossa näkyvästi raita- ja harmaaleppälahopuuta.
Runsaammin kuusilahopuuta sisältävät metsät sijaitsevat erillään alueen sisällä. Erityisen laadukasta kuusilahopuuta löytyy siirtolapuutarhan eteläpuolelta (rajauksen länsiosa), siirtolapuutarhan itäpuolelta, hautausmaan länsi- ja etelälaidalta, alueen kaakkoisosasta ulkoilureittien muodostamasta "pussista" sekä alueen keskiosan kuluneelta metsäkuviolta, joka sijaitsee ulkoilureittien risteyksessä, rajauksesta ulos jätetyn itälänsisuuntaisen kalliomäen pohjoispuolella. Lopuissa metsissä lahoaa harvakseltaan eri-ikäistä koivu-, mänty-, raita-, harmaaleppä- ja kuusilahopuuta, osa kuvioista tai kuvion osista on niukkalahopuustoisia.
LAJITIEDOT
Maunulanpuiston metsästä havaittiin selvityksessä yhteensä 70 kääpälajia sekä kahdeksaa indikaattoriarvoa omaavaa muuta kääväkästä (liite 2). Havaittu kokonaislajimäärä on Helsingin oloissa korkea ja ilmentää osaltaan alueen monipuolisuutta. Myöhemmin alueelta on havaittu Olli Mannisen retkeilyillä haavanarinakääpä (2016), heltta-aidaskääpä (2016) ja karhunkääpä (2017). Keijo Savolan vuoden 2016 sieniretkellä alueen lajilista täydentyi alueen keskiosasta havaitulla huopakäävällä. Laji.fi-tietojärjestelmän luotettaviksi arvioitujen havaintojen perusteella kohteen lajistoon kuuluvat myös aarnikääpä (Outi Laakso & Juha Karvonen 2019), halkiheltta (Juha Kinnunen 2020), kastanjakääpä (Pyry Veteli 2020) sekä okrakääpä (Outi Laakso & Juha Karvonen 2019). Kohteelta havaittujen kääpälajien kokonaisluku on siis 77 lajia.
Kohteelta on havaintoja 46 arvokkaita elinympäristöjä ilmentävästä lajista (38 kääpälajia ja kahdeksaa muuta kääväkästä). Lajeihin kuuluu yksi vaarantunut (kastanjakääpä), kaksi alueellisesti uhanalaista (peikonnahka, viherkarhikka) sekä neljä silmälläpidettävää (heltta-aidaskääpä, huopakääpä, rusokantokääpä sekä rustikka) lajia. Havainnoista erityisen merkittäviä ovat kastanjakääpä ja huopakääpä, joiden ainoat varmat Keskuspuiston esiintymät nämä ovat.
Edellä mainittujen lisäksi alueen indikaattorilajeista Helsingissä harvalukuisia ovat tehtyjen selvitysten valossa aarni-, hartsi-, kolo-, lapa-, lehto- ja leppikääpä, kruunukurokka sekä takku- ja taigakarakka.
Kohteella on lajihavaintojen perusteella huomattavaa merkitystä kuusi- ja koivulahopuusta riippuvaisen lahottajalajiston kannalta. Lisäksi metsillä on selvää merkitystä pihlajaa, raitaa, haapaa ja harmaaleppää suosivien, montaa lehtipuuta isäntäpuinaan käyttävien lajien kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (hyvin arvokas kääpäalue) useiden kriteerien perusteella.
Pääperusteena arvoluokalle on arvokkaita elinympäristöjä indikoivien lajien Helsingin ja pääkaupunkiseudun oloissa korkea määrä (46 lajia). Arvoluokan I kriteeri täyttyy myös lehtilahopuuta ja havulahopuuta suosivien indikaattorilajien määräkriteerin (20 lajia) perusteella kummankin puulajiryhmän osalta (29 lehtilahopuulajia, 22 havulahopuulajia). Lisäksi kohde täyttää arvoluokan I kriteerit myös Punaisen kirjan lajien lukumäärän (seitsemän lajia) perusteella.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueelta havaittu vaatelias lahottajalajisto ei edellytä erityisiä luonnonhoitotoimia. Alueen poikki kulkevien ulkoilureittien toimivuus edellyttää ajoittain yksittäisten puiden kaatamista. Kaadetut puut on perusteltua jättää alueelle maalahopuuksi. Suositus koskee myös luontaisia tuulenkaatoja.
Lahopuumäärien ja kääpälajiston suotuisa kehitys vuoden 2011 rajauksen kaakkoispuolisissa metsissä antaa perusteet tarkastella kääpäalueen rajauksen laajentamista kyseisiin metsiin.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Maunulanpuiston metsien kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan toimesta syksyllä 2011 kolmena päivänä (10.9, 12.9 ja 29.10), yhtenä päivänä selvityksiin osallistui kääpäharrastaja Birthe Weijola. Selvityksiä tehtiin yhteensä 21 maastotyötunnin ajan.
Inventointi pystyttiin tekemään melko kattavasti pääosalla alueesta, mutta aikapulan takia itäreunan lehtipuuvaltainen lehtokuvio inventoitiin muuta aluetta pintapuolisemmin.