Kohde on pitkään lähes ilman metsänhoitotoimia kehittynyt metsäalue Kivinokan virkistysalueen pohjoisosassa. Pohjoisessa alue rajoittuu suoraan Viikki-Vanhankaupunginlahden Natura 2000 -alueeseen ja etelässä siirtolamökkialueeseen. Pääosa alueesta on nykyisin luonnonsuojelualuetta.
Pääosa alueesta koostuu vanhoista kuusivaltaisista lehto- ja kangasmetsistä, joissa kuusen joukossa kasvaa sekapuuna vaihtelevia määriä koivua, mäntyä, tervaleppää, raitaa, pihlajaa, tuomea, haapaa ja vaahteraa. Lisäksi alueella on joitakin runsaammin mäntyä kasvavia kallionyppylöitä sekä leppävaltaisia rantalehtoja.
Pääosalla kohteesta on runsaasti lahopuuta. Pääosan tästä muodostavat maa- ja pystylahopuuna tavattavat, osin hyvinkin järeät kuuset. Tämän lisäksi lahopuustossa on merkittävästi koivua, tervaleppää ja mäntyä, ohutläpimittaisempaa lehtilahopuuta tapaa lisäksi etenkin rantalehdoista.
LAJITIEDOT
Kivinokan vanhasta metsästä on vuoden 1980 jälkeen tehty luotettavia havaintoja 77 kääpälajista (liite 2), 73 lajista on havaintoja 2000-luvulta. Pääosa lajeista on havaittu Sami Kieman ja Reima Saarenoksan vuosien 2006-2007 selvityksessä. Heltta-aidas-, katko-, paksu-, poimulakki- ja rusokantokääpä, kultarypykkä ja pohjanrypykkä on havaittu Olli Mannisen 2011 käynnillä, aarnikäävästä (Allar Antson 2020), karhikäävästä (Allar Antson), lumokäävästä (Aku Korhonen 2019) sekä valkoludekäävästä (Allar Antson 2020) löytyy luotettavat havainnot Laji.fi-tietojärjestelmästä.
Lisäksi alueelta on havaittu peräti 108 orvakka- ja orakaslajia, joihin kuuluu seitsemän kääpäalueiden arvottamisessa käytettyä lajia.
Kohteelta havaittuihin lajeihin kuuluu 44 arvometsien indikaattorilajia (näistä 37 kääpiä), mikä on Helsingin oloissa melko paljon. Indikaattorilajeihin kuuluu lähinnä kuusen ja lehtipuiden lajeja, lajeista puolenkymmentä on jossakin määrin vaateliaita mäntyä suosivia lajeja.
Kivinokan metsästä havaittuihin lajeihin kuuluu yksi erittäin uhanalainen laji (paksukääpä), yksi alueellisesti uhanalainen lajia (riukukääpä) sekä kolme silmälläpidettävää lajia (heltta-aidas-, lumo- ja rusokantokääpä).
Kivinokan erityisharvinaisuus on järeältä kuusimaapuulta vuonna 2011 havaittu erittäin uhanalainen paksukääpä. Paksukäävällä on koko maassa 2000-luvulta noin 30 löytöpaikkaa (näistä Helsingissä kuusi). Muista Punaisen kirjan havainnoista merkittävimpiä ovat yksi Helsingin varmoista lumokäävän kasvupaikoista sekä alueen kääpäselvityksessä aikanaan havaittu riukukääpä, josta on hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä niukasti havaintoja. Muita Helsingissä harvalukuisia lajeja ovat heltta-aidaskääpä-, lakka-, lehtolude-, leppi-, pajun-, poimulakki- ja viherkerikääpä sekä kultarypykkä.
Alue kuuluu kuusilajistoltaan Helsingin eteläpuoliskon tärkeimpiin metsäalueisiin, mutta sillä on selvää suojelumerkitystä myös lehtilahopuusta riippuvaiselle lajistolle. Jonkin verran vaateliasta lajistoa elää myös alueen mäntymaapuilla sekä vanhoilla männyillä.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää arvoluokka I kääpäalueen kuudesta kriteeristä neljä: alueelta on havaittu erittäin uhanalainen laji, vähintään 25 indikaattorilajia (44 lajia), vähintään 20 lehtilahopuuarvoja indikoivaa lajia (27 lajia) sekä vähintään 20 havulahopuuarvoja indikoivaa lajia (23 lajia).
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Mikäli alueelta joudutaan jatkossa kaatamaan turvallisuussyistä yksittäisiä puita, nämä tulee jättää maalahopuuna alueelle. Metsäalueen suojelematon osa tulee säilyttää rakentamisen sekä intensiivisemmän luonnonhoidon ulkopuolella.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Kivinokan vanhan metsän kääpä- ja orvakkalajistoa selvitettiin hyvin tarkkaan vuosina 2006 ja 2007 Sami Kieman ja Reima Saarenoksan toimesta (Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2009). Lisäksi alueen lajistosta on saatu täydentävää tietoa Reijo Erkkilän vuosina 1980-86 tekemästä Helsingin kääpäselvityksestä sekä Olli Mannisen marraskuussa 2011 Kivinokan alueelle tekemältä retkeilyltä.