Kohteessa on v. 2022 tehty päivityskartoitus, jonka tiedot on tallennettu kohdekuvaukseen.
KUVAUS JA LAJITIEDOT: Korkean kalliomäen pitkä ja näyttävä länsirinne jakautuu lukuisiksi pystysuoriksi tai jopa ylikalteviksi jyrkänteiksi, joita paikoin on parinakin kerroksena, sekä jyrkänteiden välisiksi kapeiksi soliksi. Kallionrakojen ja -hyllyjen kasveista ovat katkonaisesti läsnä muiden muassa haurasloikko, pensaikkotatar, haisukurjenpolvi ja karvakiviyrtti; mäkitervakko muodostaa paikoin näyttäviä esiintymiä kallionotsille. Rinteen alusta on pääosin tiheää männikköä ja kuusikkoa, joissa kenttäkerros on aukkoinen. Lehtokasvillisuutta esiintyy harvassa; alueen pohjoisosassa harvakseltaan lehtokortetta ja sinivuokkoa. Lehtopensaista esiintyvät lehtokuusama, koiranheisi, korpipaatsama, taikinamarja sekä eteläisten jyrkänteiden luona metsälehmus. Jyrkännejakson pohjoispään edustalla on kaunis suolaikku. Se on tyypiltään lähinnä nevakorpea, ja sen kasvistoon kuuluvat esimerkiksi maariankämmekkä, raate, kurjenjalka ja pullosara. Lehmusta esiintyy myös eteläosan itärinteellä.
Kohteen lajistoon kuuluvat myös mm. kellotalvikki, kielo, oravanmarja, metsätähti, kallioimarre, lillukka, sananjalka, kalliokielo, isomaksasammal, riidenlieko, korpi-imarre, kivikkoalvejuuri, nuokkutalvikki, metsäorvokki, suopursu, metsäkorte, metsäimarre, suo-orvokki, virpapaju, suoputki, ja ranta-alpi.
Kohteelle aiemmin kirjatuista lajeista ei vuoden 2022 päivityskartoituksessa havaittu mustakonnanmarjaa, tummaraunioista, kevätlinnunhernettä eikä luhtavillaa. Alueella on melko runsaasti polkuja sekä kiipeilijöiden suosima kallioseinämä.
ARVOLUOKKA: III (Helsingissä muuten huomionarvoiset lajit kevätlinnunherne, lehtokuusama, metsälehmus, tummaraunioinen, raate ja maariankämmekkä). Lisäarvoina kohteen luonnontilaisuus ja näyttävyys (uljas topografia).
ARVOLUOKAN PÄIVITYS V. 2022: II -> III. Aiemmin kriteerinä ollut kellotalvikki nykyään (v. 2019 uhanalaisarviointi) elinvoimainen, joten luokka alenee. Aikaisemmin laji on ollut silmälläpidettävä.