Hallainvuoren luontoalue on keskeinen osa Viikistä Kivikon suuntaan koillisessa ulottuvaa "vihersormea".
Hallainvuori muodostaa kumpuilevan kallioselänteen, johon liittyy eri puolilta topografialtaan vaihtelevia rinnemetsiä. Kallioalueiden välissä on yleisesti kangasmaalahdekkeita. Alueen kallio- ja kangasmetsät ovat rakenteeltaan pääosin luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä vanhapuustoisia. Niille on hyvin tyypillistä eri-ikäisrakenteinen puusto sekä melko runsas lahopuusto. Kallioalueiden ja karuimpien kangasmetsien puusto on tyypillisesti männikköä tai mäntyvaltaista, tuoreilla kankailla vallitsevat kuusivaltaiset metsät tai havusekametsät. Metsien luonnontilan aste on korkea ja hakkuiden merkkejä löytyy lähinnä reuna-alueiden ulkoilureittien varsilta, jossa on tehty ajoittaisia poimintahakkuita.
Alueen kalliometsissä lahoaa paikoin hyvinkin runsaasti eri-ikäistä mäntylahopuuta ja kallioalueilla kasvaa näkyvästi myös kilpikaarnamäntyjä. Kallioalueiden välisissä kangasmetsänotkelmissa on yleensä näkyvästi kuusi- ja mäntylahopuuta sekä jonkin verran koivulahopuuta. Kallioalueisiin rajautuvissa rinnemetsissä on etenkin alueen luoteis-, kaakkois- ja itäosassa melko runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta. Yksittäisinä löytyy myös pihlaja-, raita- ja haapalahopuita.
LAJITIEDOT
Kartoituksessa kohteelta havaittiin kaikkiaan 65 kääpälajia, mikä on inventointiaikaan suhteutettuna kohtalaisen korkea lajimäärä. Lajistossa painottuvat männyn ja kuusen lajit, joskin myös lehtipuiden lajistoa löytyi melko paljon. Selvityksen jälkeen kohteelta on lisäksi Laji.fi-tietojärjestelmässä luotettavat havainnot palsami/rahkakäävästä (Aku Korhonen 2018) sekä orvakoihin kuuluvasta kangaskurokasta (Ilya Viner 2019)
Kohteen lajeissa on 34 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (näistä kääpiä 31). Indikaattorilajeissa ovat hyvin edustettuina etenkin kuusen ja männyn lajit, kohtalaisesti niihin kuuluu myös lehtipuiden lajeja.
Havaituista lajeista kuusensitkokääpä on valtakunnallisesti vaarantunut ja maassa hyvin harvinainen (noin 30 tunnettua esiintymispaikkaa), riukukääpä alueellisesti uhanalainen ja rusokantokääpä sekä laikkukääpä silmälläpidettäviä. Selvityksessä Hallainvuorelta havaittiin koivumaapuulta myös vasta muutamia kertoja Suomesta tavattu keltakerikääpä, joka on luokiteltu uhanalaistarkastelussa puutteellisesti tunnetuksi (DD).
Ilya Vinerin syksyn 2019 orvakkaselvityksessä kohteelta löytynyt kangaskurokka on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi.
Kohteen valtakunnallisesti harvinaisin laji on Aku Korhosen alueen eteläosasta 2018 löytämä kääpä, joka on alunperin määritetty vaarantuneen, levinneisyydeltään pohjoispainotteisen rahkakäävän ainoaksi tunnetuksi Etelä-Suomen esiintymäksi. Myöhemmin saadun tiedon (Otto Miettinen, kirjallinen tiedoksianto 2021) perusteella rahkakääpä ja Suomesta alle 10 kertaa havaittu, levinneisydeltään eteläpainotteisempi palsamikääpä ovat dna-tarkastelun perusteella samaa lajia. Kummaksi lajiksi Hallainvuoren yksilö löpulta päätykään, niin joka tapauksessa kyseessä on koko maassa hyvin harvinainen laji.
Muita erityisen huomionarvoisia lajeja edustavat aarni-, harsu-, kerma-, kohva-, koro- ja lehtoludekääpä sekä pilliharsukka. Alueen mäntylahopuuston runsaudesta ja hyvästä laadusta kertovat varsinkin hopea-, kerma-, koro-, rusko- ja viinikäävän huomattavan korkeat havaintomäärät.
Kääpälajistoselvityksen perusteella Hallainvuoren alueella on Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä etenkin mäntylahopuustosta riippuvaiselle lajistolle. Merkittävyys lienee samaa luokkaa kuin esimerkiksi Meri-Rastilan ulkoilumetsällä ja Uutelan lounaisosalla. Myös alueen kuusilajisto on rikas ja monipuolinen. Lisäksi alueella on jonkin verran merkitystä lehtipuita hyödyntävälle kääpälajistolle.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue).
Alue täyttää arvoluokka I kääpäalueen kriteerit arvometsiä indikoivien lajien kokonaismäärän (34 lajia, raja-arvo 25 lajia) sekä havupuuvaltaisia arvometsiä indikoivien kääpälajien (24 lajia, raja-arvo 20 lajia) määrän perusteella. Olennaista lisäarvoa alue saa useista Helsingissä, osin koko Suomessa harvalukuisista sekä useista Punaisen kirjan lajeista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteelta havaittu vaatelias lajisto ei edellytä luonnonhoidollisia toimia. Alueen metsien säilyttäminen mahdollisimman luonnontilassa, tuulenkaatojen metsään jättö sekä ulkoilureittien varsilta mahdollisesti kaadettavien puiden jättäminen maalahopuiksi ovat toimenpiteinä erittäin perusteltuja.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Alueen kääpälajistoa selvitettiin syksyllä 2014 Keijo Savolan ja Birthe Weijolan toimesta 1.10. sekä 3.10. Yhteensä maastoselvityksiä tehtiin noin 32 tunnin ajan. Valtaosa alueesta pystyttiin selvittämään kääpälajiston osalta melko tarkasti, mutta osa Hallainvuoren pohjoisosan runsaslahopuustoisista kalliometsistä sekä kohteen koillisosa jäivät pinnallisemman selvityksen varaan.