Mölylän metsä on etelässä ja lännessä suoraan Viikki-Vanhankaupunginlahden Natura 2000 -alueeseen liittyvä rantametsäalue, jota rajaavat pohjoisessa pellot ja idässä siirtolapuutarha. Alue muodostuu useista lähekkäisistä pienistä kalliomäistä sekä näiden välisistä reheväpohjaisista kangas- ja lehtometsistä, alueen keskiosassa on myös vanhaa kuusikkoa kasvavaa ruohoturvekangasta.
Pääosa metsäalueesta on saanut kehittyä pitkään ilman varsinaisia metsänhoitotoimia. Metsien rakenne onkin pääosin hyvin luonnontilainen. Vallitsevia ovat puustoltaan vanhat metsät, mutta joitakin nuoripuustoisia kuvioita löytyy näiden joukosta merkkeinä edellisistä uudistushakkuista.
Muutamaa nuoremman metsän luonnehtimaa kuviota lukuun ottamatta Mölylän metsä on hyvin runsaslahopuustoista. Runsaimmin löytyy monen ikäistä kuusilahopuuta, mutta lisäksi alueella on monipuolisesti myös koivulahopuuta. Kallioalueilta löytyy myös pihlajalahopuuta ja etenkin alueen kaakkoisosasta harmaaleppä-, raita- ja tuomilahopuuta. Alueen kallioilta löytyy jonkin verran myös mäntylahopuuta sekä lounaisosan kallioalueelta pienialaisesti haapalahopuuta.
Kääpäalue on kaakkoisosaa (noin 0,4 ha) lukuun ottamatta suojeltu osana Mölylänmetsän suojelualuetta.
LAJITIEDOT
Mölylän metsästä havaittiin selvityksessä yhteensä 65 kääpälajia sekä neljää muuta indikaattorikääväkästä (liite 2). Kääpien lajimäärä on inventointiaikaan suhteutettuna hyvin korkea ja kertoo osaltaan Mölylän metsän monipuolisuudesta. Laji.fi-tietojärjestelmän mukaan kohteelta on lisäksi vuosilta 2007-2019 luotettavat havainnot aarnirypykästä (Otto Miettinen 2017), haavankäävästä (Allar Antson 2018), karhirypykästä (Otto Miettinen 2017), kevätkäävästä (Mikko Veräjänkorva 2019), kittikäävästä (Otto Miettinen 2017), mustajalkakäävästä (Tuomas Kallio 2007), punakäävästä (Mikko Veräjänkorva 2018), riukukäävästä (Ari Sandstedt 2018) sekä rustokäävästä (Mikko Veräjänkorva 2019). Kohteelta havaittujen lajien kokonaismäärä on siis 72 lajia.
Kohteelta on havaintoja 39 indikaattorilajista (joista 34 kääpiä). Alueen lajeihin kuuluu kuusi Punaisen kirjan lajia eli vaarantunut kalvaskääpä, alueellisesti uhanalaiset aarnirypykkä, korpiludekääpä ja riukukääpä sekä silmälläpidettävistä lajeista kittikääpä ja rustikka.
Alueelta havaituista lajeista merkittävin on järeältä, kantokäävän lahottamalta kuusimaapuulta havaittu kalvaskääpä. Tällä muutamia vuosia sitten tieteelle uutena kuvatulla, näyttäviä ja monivuotisia itiöemiä tekevällä lajilla on Helsingissä kolme kasvupaikkaa, koko Suomen havainnot jäävät selvästi alle kymmeneen.
Muita Helsingissä harvalukuisia lajeja edustavat Punaisen kirjan lajien ohella kerma-, kolo-, koro-, lehto-, lehtolude-, mustajalka-, poimulakki-, punakeri- ja silokääpä, pilliharsukka sekä rosokka. Merkittävää on myös hyvästä kuusilahopuutilanteesta kertova pohjanrypykän ja ruostekäävän runsaus alueella.
Selvityksen perusteella Mölylän alueella on huomattavaa merkitystä kuusi- ja lehtilahopuilla elävien kääpälajien suojelulle. Lisäksi alueella on jonkin verran merkitystä mäntylahopuustosta riippuvaisen lajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää arvoluokan I kääpäalueen kriteerit neljän alakriteerin perusteella: indikaattorilajien kokonaismäärä (39 lajia), lehtilahopuuindikaattorien määrä (25 lajia), havulahopuuindikaattorien määrä (22 lajia) sekä Punaisen kirjan lajien kokonaismäärä (kuusi lajia).
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueelta havaittu vaatelias lajisto ei vaadi erityisiä luonnonhoidollisia toimia.
Alueen halki kulkevien ulkoilureittien varsilta lienee ajoittain perusteltua kaataa yksittäisiä, ulkoilureittien turvallisuuden kannalta ongelmallisia puita, mutta tästä ei ole haittaa alueen lahottajalajistolle, mikäli rungot jätetään maalahopuina maastoon. Suojelualueen rauhoitusmääräykset varmistavat lahopuunjättömenettelyn suojelualueella, mutta samoja menettelytapoja on syytä noudattaa myös kaakkoisosan suojelemattomalla osalla kääpäaluetta.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Keijo Savola selvitti metsäalueen kääpälajistoa 31.10.2014 seitsemän tunnin ajan. Selvityksessä pystyttiin käymään lävitse valtaosa alueesta, mutta etenkin osa runsaslahopuustoisimpien osa-alueiden kuusilahopuista jouduttiin jättämään pinnallisemman selvityksen varaan.