Kohde sijaitsee Jollaksen Tonttuvuoren itäosassa ja rajautuu pohjoisessa suoraan Itälaakson luonnonsuojelualueeseen. Alueen itäosa sisältää monipuolisia lehtometsiä, joihin liittyy lännessä Tonttuvuoren itärinteen lehtomaisen ja tuoreen kankaan metsiä.
Alueen itäpuoliskoa vallitsee yhdellä leveällä ojalla ojitettu, aikanaan maatalouskäytössä ollut lehtonotko, jossa kasvaa luonnontilaisen kaltaista monilajista sekapuustoa. Pääosa lehtonotkosta on vanhaa kuusi- ja koivuvaltaista metsää, jossa lahoaa melko runsaasti koivu- ja kuusilahopuuta. Notkon eteläosassa on varttunutta sekametsää, jossa lahoaa näkyvästi koivu- ja raitalahopuuta, aivan notkon pohjoispäässä on kaistale niitylle syntynyttä nuorta, puoliavointa lehtimetsää,
Kohteen länsiosan rinteillä kasvaa lähinnä vanhaa, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista puustoa. Kuusilahopuun määrä metsissä on melko runsas ja jonkin verran löytyy myös koivulahopuuta.
LAJITIEDOT
Kääpäselvityksessä alueelta havaittiin 42 kääpälajia sekä kolme muuta kääväkkäisiin kuuluvaa indikaattorilajia. Alueen lajeista viherkarhikka on luokiteltu hemiboreaalisella vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaiseksi. Lajista on 2000-luvulta Helsingistä noin 15 havaintoa.
Arvokkaiden metsien ilmentäjä- eli indikaattorilajeja havaittiin 17 lajia (näistä 14 kääpiä). Kohteen lajeista huomionarvoisimpia ovat viherkarhikan ohella kirjokeri-, kuultolude-, pikireuna- ja punakerikääpä sekä oravuotikka ja tupasorakas. Helsingissä harvinaisimpia alueen lajeista ovat tehtyjen selvitysten ja Laji.fi-tietojärjestelmän havaintojen perusteella pikireunakääpä, tupasorakas ja viherkarhikka.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka III (Kohtalaisen arvokas kääpäalue)
Kohde täyttää yhden vuoden selvityksen pohjalta selvästi kaksi kolmesta alakriteeristä eli vaadittu indikaattorilajien lukumääräkriteeri ylittyy selvästi. Lisäksi alueen lajisto on selvästi tavanomaista Helsingin kaupunkimetsää monipuolisempaa sisältäen myös vaateliaita ja Helsingissä harvalukuisia lajeja.
Kohteella on tehdyn selvityksen perusteella selvää suojelumerkitystä kuusi-, koivu- ja raitalahopuuta suosivan kääpälajiston kannalta. Alue toimii lisäksi erinomaisena tukialueena Itälaakson luonnonsuojelualueelle, jossa elänee myös monipuolista kääpälajistoa.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteelta havaittu lajisto ei edellytä erityisiä hoitotoimenpiteitä. Yksittäisten puiden kaato alueen poikki kulkevan ulkoilureitin varrelta ei ole kääpälajiston suojelun kannalta ongelmallista, mikäli kaadettavat rungot jätetään alueelle maalahopuuksi.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Metsäalueen kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan toimesta 1.11.2014 yhteensä 4,5 tunnin ajan. Pääosa selvitysalueesta inventoitiin melko kattavasti, mutta osa kohteen kaakkoisosan runsaslahopuustoisen lehdon lahopuista jäi pinnallisemman selvityksen varaan.