Kohde sisältää luonteeltaan vaihtelevia kangas- ja lehtometsiä, joiden poikki kulkee useita ulkoilureittejä tai polkuja. Alueen metsistä valtaosa on lehtomaista tai tuoretta kangasta, noin kolmannes alueesta lienee keskiravinteista tuoretta lehtoa tai lehtoturvekangasta.
Alueen metsät ovat pääosin melko vanhoja, jonkin verran löytyy myös varttuneita metsiä (osa koivuylispuiden alle luontaisesti kehittyneitä) sekä yksi pienialainen taimikkokuvio. Metsistä osa on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia, osaa on harvennushakattu jossakin vaiheessa. Lisäksi ulkoilureittien varsilla on tehty vaihtelevassa määrin poimintahakkuita.
Useimpien metsikkökuvioiden valtapuu on kuusi, monin paikoin kasvaa kuitenkin merkittäviä määriä koivuja sekä rehevimmillä kuvioilla paikoin myös haapaa. Mäntyä kasvaa paikoin sekapuuna, mutta raitoja ja leppää lähinnä muutamilla rehevimmillä kuvioilla yksittäisinä puina.
Metsien iän ja luonnontilaisuuden vaihtelun takia metsien lahopuumäärät vaihtelevat niukasta hyvin runsaaseen. Hyvin runsaasti kuusilahopuuta löytyy alueen itä- ja keskiosasta eli Tuomarinkylän pellon reunan lähellä kulkevan ulkoilureitin länsipuolelta sekä hieman niukemmin, mutta laaturunkoja sisältäen, tästä luoteeseen sijaitsevalta mäenrinteeltä. Laadukasta ja lajistorikasta kuusilahopuuta löytyy myös alueen halki kulkevan luontopolun varrelta metsätuhoista opastavan tietokyltin kohdalta sekä alueen länsiosan halkaisevan eteläpohjoissuuntaisen ojan varrelta. Muualla alueella kyse on lähinnä metsäkuvassa näkyvästi, joskaan ei kovin runsaina esiintyvistä kuusi- ja koivulahopuista, joiden määrä vaihtelee yleensä välillä 5-10 kuutiometriä hehtaarilla. Yksittäisinä tapaa myös mänty-, raita- ja haapalahopuita. Vähiten lahopuuta eli vain muutamia kuutiometrejä hehtaarilla on kohteen pohjoisosassa sekä osassa alueen kaakkoisosan varttuneissa kuusikoissa.
Arvokas kääpäalue sisältyy nykyisin kokonaisuudessaan Haltialanmetsän luonnonsuojelualueeseen.
LAJITIEDOT
Alueelta havaittiin selvityksessä 48 kääpälajia sekä neljää muuta indikaattorikääväkästä. Lisäksi kohteelta on Olli Mannisen vuoden 2017 havainto punakarakäävästä sekä Laji.fi-tietokannasta löytyvät Otto Miettisen vuoden 2020 havainnot lumo-, maito- ja valkoludekäävästä, kultarypykästä sekä iso-orakarakasta. Yhteensä kohteelta tunnettujen kääpälajien kokonaismäärä on 52 lajia.
Kohteen lajeissa on 27 arvokkaita metsäelinympäristöjä indikoivaa lajia (näistä 21 kääpiä). Lajeista valtaosa on kuusta, molempia päähavupuita sekä monenlaista lehtilahopuuta suosivia. Lisäksi lajeissa on kolme haapalahopuuta suosivaa lajia, yksi vanhoja eläviä mäntyjä suosiva laji.
Kohteelta on havaintoja kahdesta Punaisen kirjan lajista eli alueellisesti uhanalaisesta punakrakäävästä sekä silmälläpidettävästä lumokäävästä. Molemmat lajit ovat ekologialtaan vaateliaita ja Helsingissä erittäin harvalukuisia. Muista lajeista vaateliaita tai ainakin Helsingissä harvinaisehkoja ovat iso-orakarakka, kolokääpä, kruunukurokka, poimulakkikääpä sekä taigakarakka.
Kohteella on selvää suojelumerkitystä kuusilahopuuta suosivan lajiston kannalta. Jonkin verran merkitystä alueella on myös koivulahopuiden vaateliaan lajiston kannalta. Yksittäiset haapalahopuut alueen eri osissa tekevät kohteesta jossakin määrin potentiaalisen myös haavan vaateliaamman lajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka II (arvokas kääpäalue)
Alue täyttää osin puutteellisesta inventoinnista huolimatta kaksi arvoluokan I kääpäalueen kriteeriä: indikkaattorilajien lukumäärän (27 lajia, raja 25 lajia) sekä havulahopuuarvoja indikoivien lajien lukumäärän (20 lajia, raja 20 lajia). Lisäarvoa se saa Helsingissä hyvin harvinaisista lumo- ja punakarakäävästä sekä eräistä muista harvinaisista lajeista (mm. iso-orakarakka, taigakarakka).
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueen metsien säilyttäminen mahdollisimman luonnontilassa, tuulenkaatojen metsään jättö sekä ulkoilureittien varsilta mahdollisesti kaadettavien puiden jättäminen maalahopuiksi ovat kääpäarvojen säilyttämisen ja lisäämisen kannalta keskeisimmät toimenpiteet. Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset turvannevat riittävän hyvin myös alueen kääpälajiston säilymis- ja runsastumisedellytykset.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Haltialan aarnialueen lounaispuolisen metsäalueen kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan ja Birthe Weijolan toimesta 30.10.2014. Lisäksi joitakin täydentäviä havaintoja kertyi alueelle 7.12.2014 muussa asiayhteydessä tehdyltä samojen henkilöiden käynniltä. Yhteensä varsinaista kääpäselvitystä tehtiin alueella noin 6 maastotyötuntia.
Alueen selvitystarkkuus jäi alueen laajuuden takia selvästi alhaisemmaksi kuin muilla syksyn 2014 kääpäselvitetyillä alueilla. Tehty selvitys antaa kuitenkin puutteistaan huolimatta kohtuullisen kuvan alueen vähimmäismerkityksestä eri puulajeja suosivan kääpälajiston kannalta.