Kohde sisältää luonteeltaan pienipiirteisesti vaihtelevia kangas- ja lehtometsiä Haltiavuoren itä- ja kaakkoispuolella, luoteis- ja itäosassa on myös pienialaisia kallioita.
Kohteen metsistä noin kolmannes on vanhoja tai osin jo iäkkäitä kuusivaltaisia kangasmetsiä (lähinnä OMT, osin MT), kolmasosa varttunutta tai vanhahkoa kuusi- ja koivupuustoa kasvavia keskiravinteisia tuoreita lehtoja tai lehtomaisia kankaita ja loput tuoreita lehtoja, lehtokorpimuuttumia tai lehtomaisia kankaita, joissa kasvaa varttunutta sekapuustoa tai vanhempien yliskoivujen ja -haapojen alle kehittynyttä kuusivaltaista varttunutta puustoa. Alueen itäkoillisosassa on myös pienialainen varttunut mäntyvaltainen kangasmetsäkuvio. Alueen keskiosassa on useilla kuvioilla merkittäviä määriä iäkkäitä kääpäisiä haapoja.
Metsien lahopuumäärät vaihtelevat melko niukasta hyvin runsaaseen. Pääosalla alueesta on merkittäviä määriä kuusi- ja koivulahopuuta, alueen keskiosasta löytyy jonkin verran myös haapa-, leppä- ja raitalahopuuta. Kuusen ja koivun osalta alueella on kohtalaisen hyvä lahopuujatkumo eli alueelta löytyy kaikenikäisiä maapuita. Erityisen runsaasti kuusilahopuuta on kohteen kaakkoisosassa (polun ympäristössä) sekä hieman niukemmin, mutta laadukkaita runkoja sisältäen Haltiavuoren kaakkoisrinteellä. Niukiten lahopuuta on tällä hetkellä alueen keskiosan ylispuukoivujen ja -haapojen alle kehittyneessä varttuneessa kuusivaltaisessa metsikössä sekä itäkoillisosan mäntyvaltaisella kankaalla.
Arvokas kääpäalue sisältyy luoteisreunan kahta pientä reunakaistaa lukuun ottamatta Haltialanmetsän luonnonsuojelualueeseen.
LAJITIEDOT
Haltiavuoren itä- ja kaakkoispuoliselta metsäalueelta havaittiin yhden päivän selvityksessä yhteensä 54 kääpälajia sekä neljää indikaattoriarvoa omaavaa muuta kääväkästä (liite 2).
Metsäalueelta tehtiin havaintoja 28 arvokkaita elinympäristöjä ilmentävästä lajista (näistä 24 kääpiä). Indikaattorilajit jakaantuvat melko tasan kuusen lajeihin sekä sellaisiin lajeihin jotka käyttävät isäntäpuinaan ensisijaisesti koivua. Indikaattorilajeissa on lisäksi useita lähes yksinomaan haapaan sitoutuneita vaateliaita lajeja.
Kohteelta havaittiin yhtä vaarantunutta (poimukääpä) ja kolmea silmälläpidettävää (kitti-, lumo- ja rusokantokääpä) lajia. Kittikääpä tavattiin neljästi, muut lajit kerran.
Erityisen huomionarvoisia alueen lajeista ovat Helsingissä hyvin harvinaiset poimukääpä sekä lumokääpä. Poimukäävällä on Helsingin alueella vain muutamia nykyesiintymiä ja lumokäävänkin esiintymien määrä jäänee selvästi alle kymmeneen.
Muita Helsingissä harvinaisehkoja lajeja ovat kitti- ja rusokantokäävän ohella kerma-, lapa-, pihka- ja silokääpä sekä kruunuhaarakas.
Selvityksen perusteella alueella on tällä hetkellä huomattavaa merkitystä etenkin kuusilahopuiden lajistolle. Lisäksi alueella on merkitystä koivu- ja haapalahopuusta riippuvaiselle lajistolle. Haapalahopuuhun liittyvä suojeluarvo tulee nousemaan melko nopeasti johtuen iäkkäiden haapojen kohtalaisesta määrästä sekä siitä, että lähialueilla on säilynyt vaateliasta haavan lajistoa, joka levittäytynee alueelle, kunhan lahopuuresurssin määrä kasvaa nykyisestä.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka II (arvokas kääpäalue).
Kohde täyttää yhden arvoluokka I kääpäalueen kriteerin eli kaikkien indikaattorilajien määräkriteerin /28 lajia, raja 25 lajia). Muut luokan kriteerit eivät kuitenkaan täyty, joten luokka II vastaa paremmin vuoden 2014 selvitystulosta. Luokan II viidestä alakriteeristä täyttyvät neljä: alueella elää vaarantunut laji, havaintoja on vähintään neljästä Punaisen kirjan lajista, havaintoja on vähintään 20-25 indikkaattorilajista, havaintoja on 15-19 Helsingin oloissa vaateliaasta havu- tai lehtipuulajista (havupuuindikaattoreita 17) sekä lisäksi alueella elää laji, jolla on Helsingin alueella vain muutamia (alle 5) tunnettuja esiintymiä.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteelta havaittu vaatelias lajisto ei edellytä luonnonhoidollisia toimia. Valtaosan (noin 95 %) arvokkaasta kääpäalueesta kattavan Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset turvaavat myös kääpäarvojen säilymisen.
Alueen merkitystä vaateliaan haapalajiston ydinalueena voisi vahvistaa tuomalla alueelle ulkopuolelta rakentamisen tai luonnonhoidon yhteydessä muualta kaadettuja haapoja. Lahopuun lisääminen kannattaisi kohdentaa alueen keskiosan poikki kulkevan eteläpohjoissuuntaisen ojan ympäristöön, jossa jo nyt on haapalahopuuta ja vaateliasta haavan lajistoa.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Kohteen kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan ja Birthe Weijolan toimesta 12.10.2014. Yhteensä maastoselvityksiä tehtiin noin 16 henkilötyötuntia. Selvitys pystyttiin tekemään melko kattavasti valtaosalla alueesta, joskin runsaasti järeää kuusilahopuuta sisältävä alueen itäosa jäi pinnallisemman selvityksen varaan.