Kohde sisältää Kivikon yhtenäisen metsäalueen eteläosan kallio- ja kangasmetsiä sekä ojituksen takia turvekankaaksi muuttunutta korpinotkoa.
Pinta-alallisesti noin puolet kohteesta muodostuu kallioalueista, joita leimaa pääosin luonnontilaisen kaltainen mäntyvaltainen puusto. Osalla kallioalueesta (mm. alueen eteläosa) on melko runsaasti mäntylahopuuta, osalla kallioalueista lahopuuta on selvästi niukemmin. Männyn ohella kallioalueilta löytyy jonkun verran koivu- ja pihlajalahopuuta. Alueen pohjoisosan kallioilla on myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita.
Kohteen kallioiden väliset kangasmetsät ovat pääosin tuoretta ja kuivahkoa kangasta. Kankaiden puusto on yleensä varttunutta tai vanhahkoa, mutta ei vielä iäkästä. Kallioiden välisissä kangasmetsissä ja turvekankailla kasvaa vaihtelevissa suhteissa mäntyä, koivua, kuusta ja pohjoisessa myös haapaa. Pääosa kangasmetsistä on käsitelty jossakin vaiheessa harvennushakkuilla, mutta paikoin metsien rakenne on melko luonnonmukainen tai jopa luonnontilaisen kaltainen. Osa kangasmetsistä on niukkalahopuustoisia, osassa lahoaa jonkin verran mänty-, koivu- ja kuusilahopuuta. Paikoin eteläosan kallion liepeillä sekä pohjoisosan kangasmetsissä on myös merkittävästi ohutta haapalahopuuta.
LAJITIEDOT
Kohteelta havaittiin selvityksessä 51 kääpälajia sekä neljää muuta indikaattorikääväkästä (liite 2). Lisäksi alueelta on Olli Mannisen havainto rusokäävästä (2010) ja Keijo Savolan havainto tervakäävästä (2019).
Luontoarvoja indikoivia lajeja alueelta tiedetään 22 (joista kääpiä 18). Lajit jakaantuivat melko tasan havupuulajeihin (lähinnä mäntyä suosivia lajeja) sekä lehtipuulajeihin (lähinnä koivua sekä haapaa suosivia lajeja).
Alueelta on havaintoja kahdesta valtakunnallisesti silmälläpidettävästä lajista eli kaarna- ja laikkukäävästä. Kaarnakääpä kasvoi keskijäreällä mäntymaapuulla kohteen eteläosassa. Lajista on tällä hetkellä Suomesta noin satakunta havaintoa, Helsingistä havaintoja on puolen tusinaa. Valtakunnallisesti melko harvinainen, joskin ilmeisesti runsastuva on myös laikkukääpä, joka niin ikään kasvoi mäntymaapuulla. Suomen havaintoja lienee tällä hetkellä hieman alle 50, Helsingistä lajista on noin 20 havaintoa.
Muita kohteen Helsingissä harvalukuisia lajeja edustavat kermakääpä, pajunkääpä, kruunuhaarakas, kultakurokka, pilliharsukka sekä kultarypykkä. Alueen potentiaalia vaateliaan mäntylahopuulajiston kannalta indikoi myös kermakäävän (seitsemän esiintymää) ja ruskokäävän (24 esiintymää) runsaus.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka II (Arvokas kääpäalue)
Täyttää arvoluokan kriteerit kahden alakriteerin perusteella eli indikaattorilajeja on 22 (raja 20) ja havupuuarvoja indikoivia lajeja 16 (raja 15 lajia). Lisäarvoa alue saa kahdesta Suomen mitassa melko harvinaisesta Punaisen kirjan lajista sekä useista Helsingissä harvinaisista lajeista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Alueen metsien säilyttäminen jatkossa mahdollisimman luonnontilassa, tuulenkaatojen metsään jättö sekä ulkoilureittien lähialueilta mahdollisesti kaadettavien puiden jättäminen maalahopuiksi ovat toimenpiteinä erittäin suositeltavia, mikäli kohteen merkitystä kääpäalueena halutaan lisätä.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Alueen kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan ja Birthe Weijolan toimesta 13.10.2014. Yhteensä selvitystä tehtiin kahdeksan henkilötyötuntia. Selvitys pystyttiin tekemään pääosalla alueesta melko kattavasti, mutta eteläosan laaja kallioalue sekä kohteen pohjoisin kalliomäki jäivät hyvin pinnallisen läpikäynnin varaan.