Kohde sisältää Santahaminan eteläosan monipuolisia kangas-, kallio-, lehto- ja korpimetsiä. Lisäksi alueelta löytyy tervaleppävaltaisia metsäluhtia sekä ainakin yksi räme. Papinlahden alueella on myös edustavia jalopuumetsiä.
Kohteen kangasmetsistä ja korvista valtaosa sekä käytännössä lähes kaikki kalliometsät ovat valtapuustoltaan yli 100-vuotiaita. Metsille on tyypillistä monipuolinen, useimmiten eri-ikäisrakenteinen puusto sekä lahopuustoisuus.
Alueen kalliometsien korkea luonnontilan aste näkyy kilpikaarnamäntyjen esiintymisenä sekä eri-ikäisen mäntylahopuun usein merkittävänä runsautena. Etenkin kallioalueiden alarinteet ovat usein runsaslahopuustoisia.
Alueen kangasmetsissä painottuvat vanhapuustoiset, puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaiset tuoreen, kuivahkon ja kuivan kankaan metsiköt. Vanhojen metsien joukossa on jonkin verran myös nuorempia metsikkökuvioita. Pääosassa kangasmetsistä on merkittävästi lahopuuta, joka osa-alueesta riippuen sisältää eri suhteissa, kuusta, mäntyä ja koivua. Etenkin alueen vanhimmat ja runsaslahopuustoisimmat iäkkäät korpikuusikot ovat vaikuttavia.
Kohteen lehdoista edustavimmat löytyvät Papinlahden rannoilta, Likolammen ympäristöstä, Kiviarkunniemen pohjoispuolelta, Kissalammen ympäristöstä sekä Eteläkärjestä. Lehdot ovat pääosin hyvin lahopuustoisia ja niissä lahoaa merkittäviä määriä raita-, leppä-, haapa-, tuomi- tai koivulahopuuta.
Rivieran alueen lounaispuolelta löytyy erikoinen aluekokonaisuus, joka sisältää pääosin luonnontilaisen kaltaisten kangas- ja kalliometsien lisäksi korpia, metsäluhtia, lahopuustoisia lehtoja sekä ammuntojen synnyttämiä lahopuustoisia metsäpaloalueita.
Tehtyjen lajistoselvitysten ja maastokäyntien perusteella Santahamina eteläosan metsistä vaikuttaisi löytyvän hyvä lahopuujatkumo männyn, kuusen, koivun, pihlaja, raidan sekä molempien leppien osalta. Kohtalainen jatkumo vaikuttaisi olevan myös haavalla ja tuomella.
LAJITIEDOT
Santahaminan eteläosan metsistä on tähän mennessä havaittu 87 kääpälajia ja kymmentä muuta indikaattoriarvoa omaavaa kääväkästä. Havaittu kääpälajien kokonaismäärä on huomattavan korkea.
Santahaminan metsistä on tehty havaintoja peräti 53 indikaattoriarvoa omaavasta kääväkäslajista (näistä 43 kääpiä). Määrä on Meri-Rastilan metsän jälkeen suurempi kuin yhdelläkään toisella Helsingin kääpäselvitetyllä alueella.
Alueelta havaituissa lajeissa on yksi vaarantunut (kastanjakääpä), kaksi alueellisesti uhanalaista (sitruuna- ja sirppikääpä) sekä viisi valtakunnallisesti silmälläpidettävää (kitti-, lumo-, oranssi- ja pettukääpä sekä rustikka) lajia. Punaisen kirjan lajien määrä on Helsingin oloissa hyvin korkea etenkin, kun se pohjautuu käytännössä yhden vuoden epäkattavaan selvitykseen.
Erityisen huomionarvoisaa Santahaminan lajistoa edustavat kastanja-, oranssi-, pettu-, sitruuna- ja sirppikääpä. Pettukäävän Santahaminan esiintymispaikka on ilmeisesti lajin ainoa Helsingin tunnettuja esiintymispaikka, pääkaupunkiseudun Viherkehän alueeltakin lajista on vain muutamia 2000-luvun havaintoja. Oranssikääpää on puolestaan havaittu Helsingistä 2000-luvulla Santahaminan ohella ilmeisesti vain Veräjämäen metsästä.
Santahaminan vanhoilta mäntymaapuilta havaitut kaksi sirppikääpäesiintymää edustavat tämän hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä käytännössä alueelliseen sukupuuttoon hävinneen lajin viimeisiä kyseisen vyöhykkeen havaintoja.
Muista alueen lajeista maininnan ansaitsevat aarni-, karike-, keltiäis-, lakka-, lumikon-, lumo- ja rusokantokääpä, iso-orakarakka sekä koralliorakas.
Santahaminan eteläosan metsät ovat etenkin mäntylahopuusta riippuvaisen kääpälajiston kannalta Helsingin arvokkaimpia. Vastaavaa laatua löytyy hyvin niukasti pääkaupunkiseudun Viherkehän alueelta ylipäätänsä.
Myös kuusilajiston osalta alue on edustava. Alue vaikuttaisi nykytiedon perusteella olevan hyvin monipuolinen myös haavasta, koivusta ja muista lehtipuista riippuvaisen kääpälajiston kannalta.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää arvoluokka I kääpäalueen kriteerit hyvin selvästi neljän alakriteerin perusteella: alueelta on havaittu vähintään 25 indikaattorilajia (53 lajia), vähintään 20 havulahopuuarvoja indikoivaa lajia (32 lajia), vähintään 20 lehtilahopuuarvoja indikoivaa lajia (30 lajia) sekä vähintään kuusi Punaisen kirjan lajia (kahdeksan lajia). Lisäarvoa alue saa useista Helsingissä, osin Etelä-Suomessa, hyvin harvinaisista ja selkeästi suojelutoimia vaativista lajeista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Santahaminan eteläosan metsien rikas kääpälajisto ei edellytä erityisiä hoitotoimia. Arvojen säilymisen ja kehittymisen kannalta tärkeintä on taata metsien pääosin luonnontilainen kehitys jatkossakin. Palaneen puun ajoittainen muodostuminen ajoittain on sekin suotavaa.
Tarkemman kääpäselvityksen teko alueella sekä alueen arvokkaimpien metsien huomioiminen luonnonsuojeluohjelmassa on suositeltavaa.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Santahaminan eteläosan metsien kääpälajistoa selvitettiin loka-marraskuussa 2011 neljällä erillisellä kääpäharrastajien (Kaisa Junninen, Olli Manninen, Risto Mustonen, Timo Nuoranen, Keijo Savola, Olli Turunen ja Birthe Weijola) tekemillä maastokäynneillä. Lisäksi alueen lajistosta on olemassa joitakin yksittäisiä täydentäviä havaintoja Ismo Erikssonin muutamia vuosia aikaisemmin tekemältä käynniltä.
Santahaminan eteläosan metsissä tehdyt selvitykset eivät millään osa-alueella ole olleet kovin kattavia eli lähinnä on ajan sallimissa puitteissa tarkasteltu lupaavimmilta vaikuttaneiden lahopuiden lajistoa. Kaikkiaan kertynyt tieto antaa kuitenkin melko hyvän kokonaiskuvan alueen metsien kääpälajistollisesta arvosta.