RAJAUS: Kohteen rajaus perustuu ennen muuta mukulakirvelin nykyiseen ydinlevinneisyyteen alueella. Niinpä pois on jätetty intensiivisesti hoidetut koira-aitauksen länsipuolen ja Itämerensolan itäpuolen nurmikkomaiset alueet, joilla mukulakirveli oli aikoinaan runsaskin ja on edelleen niukkana läsnä. Puistoarkkitehtuurin ym. kriteerien perusteella koko puisto on luokiteltu muissa yhteyksissä hyvin arvokkaaksi.
KUVAUS- JA LAJITIEDOT: Kohde on osa vuonna 1841 valmistuneen Lapinlahden sairaalan puistoa, josta kehitettiin sairaalan pitkäaikaisten ylilääkärien Leonard Adolfsson Fahlanderin (1807-1870; ylilääkärinä 1841-1865) ja Anders Thiodolf Saelanin (1834-1865; ylilääkärinä 1865-1904) johdolla maisemallisesti vaihteleva ja jonka rakentaminen kesti potilastyön avulla yhtäjaksoisesti neljä vuosikymmentä. Puisto oli alkuaan paljon nykyistä (n. 8 ha) laajempi (17,5 ha). Kohteen eteläpuolella nykyisen valtavan toimistorakennuksen kohdalla oli ylilääkärin puutarha, joka erityisesti Saelanin aikana oli kasvitieteellinen nähtävyys ja jonka liepeille tuoduista kasveista osa on yhä tallella. Saelanhan oli paitsi lääkäri myös etevä ja innokas botanisti, jonka ansiosta on mm. säilynyt runsaasti tietoja Helsingin vanhasta kasvistosta.
Juureskasvina viljelemisen jäljiltä kohteessa kasvaa erittäin runsaasti mukulakirveliä, jonka mainitaan "villiintyneen" siellä jo 1884 alkaen. Esiintymä on varmaankin Suomen mittavin ja ulottuu (muutamin katkoksin) runsaat 300 m pitkänä Lapinlahden kaakkoisen poukaman rannan ruokoluhdan yläosasta ja tervaleppäluhdasta Lapinlahdentien pään kohdille ortodoksisen hautausmaan luoteiskulman luo. Runsaimmin lajia on esiintymisalueen itäpuoliskossa vanhan asuinrakennuksen (Koivula) eteläpuolelta alkaen sekä länsipäässä lähellä rantaa; keskittymien välimaastossa kohoaa hajallisesti yksittäisiä versoja. Lapinlahdentien päässä koira-aitauksen ja hautausmaan muurin välisellä kalliokeskustaisella, kasvistoltaan hyvinkin sekalaisella niityllä (kohteen erillinen itäosa) kirvelin seurana kasvavat runsaan Helsingin niitty- ja joutomaiden peruslajiston lisäksi viljelyjäänteet pihasyreeni (kolme pensaikkoa), suviruusu, papulanruusu, orjanruusu (ehkä luontainen), lumimarja (iso pensaikko), terttuselja, suopayrtti, vuohenkello, vuorikaunokki, sarjatähdikki ja pystykiurunkannus (kaksi viimeksi mainittua ilm. alkuaan Saelanin Ahvenanmaalta tuomia), venäläistulokas peltokierto, nurmisiementulokas peltokanankaali, mahdollinen muinaistulokas pikkukäenrieska sekä uudemmat tulokkaat rikkapalsami (puiston alueella jo 1800-luvulla, kenties Saelanin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta siirtämänä), litulaukka ja kanadankoiransilmä.
Lännempänä kirvelin seuralaiskasvistoon liittyvät muiden muassa jokseenkin omillaan elävät vanhat viljelykarkulaiset punalehtiruusu, rusokuusama, lehtoakileija ja piparjuuri sekä nuoremmat karkulaiset isotuomipihlaja, tuoksuvatukka ja mukulaleinikki, Helsinkiin alkuaan painolastitulokkaana asettunut valkomesikkä ja kasvitarhojen rikasta kotiutunut hukanputki sekä kohteessa ilmeisesti nuoret heinänsiementulokkaat heinäratamo ja pihakurjenpolvi ja vanhemmat (puistonurmisiemen)tulokkaat heinäkaura ja kevättaskuruoho (täällä jo viimeistään 1896). Nurmilaukka on voinut saapua kohteeseen jo ylimuistoisina aikoina merenkulkijoiden mukana etelästä päin. Ylilääkäri Saelanin tuomista kasveista valkomaksaruoho (Ahvenanmaalta) ja kaukasianmaksaruoho (Bromarvista) peittävät näyttävillä matoillaan pieniä kalliopaljastumia kohteen ison toimistorakennuksen pohjoispuolisella osuudella.
ARVOLUOKKA: I (Helsingissä erittäin uhanalainen vanha kulttuurikasvi mukulakirveli ja huomattavat lisäarvot). Lisäarvoina Helsingissä muuten huomionarvoiset lajit ketotädyke, kevättädyke, mäkiarho ja mäkilemmikki, esteettiset arvot (puisto- ja merimaisemat), monipuolisuus (kasvisto) ja historialliset arvot (vanha arvopuisto).
ARVON YLLÄPITO: Mukulakirveli ei näytä menestyvän ylenmääräisten pensaiden ja puiden katveessa, minkä vuoksi ja myös maisemallisista syistä kaksi nähtävästi puiston alkuperäiseen ilmeeseen kuulumatonta metsiköntapaista tulisi palauttaa osaksi niittymäistä kasvillisuutta. Nämä kuviot sijaitsevat toimistotalon pohjoispuolen painanteessa kynäjalavaryhmän itäpuolella ja Lapinlahden polun eteläpuolen kiilassa (haavikko).
[LISÄTIETOJA ALUEESTA:
- G. Hemgård & T. Rönkä 2004: Lapinlahden sairaalan puistoalue. Suojelutavoitteet ja jatkosuunnittelun ohjeistus. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston selvityksiä 2004:4. 32 s.
- Maisemasuunnittelu Hemgård 2002: Lapinlahden sairaalan puistoalueen historiallinen selvitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2002:7.
- V. Mustiala 2000: Lapinlahden sairaala-alueen puu- ja ruohovartinen kasvillisuus ja kasvisto. Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosaston selvityksiä 2000:11.]