Pitkäkosken luonnonsuojelualue on Vantaanjokeen rajautuva edustava metsäalue, joka perustettiin 12,5 ha laajuisena suojelualueeksi vuonna 1984.
Suojelualue on kasvillisuudeltaan lähinnä keski- ja runsasravinteista tuoretta lehtoa. Alueen puusto on pääosin vanhaa ja kuusivaltaista, joskin sekapuuna kasvaa jonkin verran koivua ja muuta lehtipuuta. Osa jokeen laskevista rinteistä on sekapuustoisempia ja niissä kasvaa muun muassa harmaaleppää, tuomea, pihlajaa ja haapaa.
Metsät ovat pitkään kehittyneet ilman varsinaista metsänhoitoa, lähinnä on kaadettu joitakin puita ulkoilureittien varsilta ja sahattu reittien päälle kaatuneita puita. Puuston iän ja pitkään jatkuneen luonnontilaisen kehityksen takia suojelualue on nykyisin hyvin lahopuustoinen. Alueen keski- ja itäosassa on runsaasti (paikoin yli 50 kuutiometriä/ha) kaikenikäistä kuusilahopuuta, joen varressa on paikoin runsaasti harmaaleppä-, tuomi- ja pihlajalahopuuta. Koivulahopuuta löytyy lähinnä alueen lounaisosasta.
LAJITIEDOT
Kartoituksessa kohteelta havaittiin kaikkiaan 46 kääpälajia, mikä on inventointiaikaan suhteutettuna kohtalainen lajimäärä. Lajistossa painottuvat kuusen ja lehtipuiden lajit.
Havaituissa lajeissa oli 24 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (näistä kääpiä 21). Indikaattorilajeista hieman yli puolet on havupuita, lähinnä kuusta, suosivia lajeja, loput ovat koivun ja muiden lehtipuiden lajeja.
Kohteen lajeista peikonnahka ja riukukääpä on luokiteltu hemiboreaalisella vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaisiksi (peikonnahka myös eteläboreaalisella vyöhykkeellä) ja korkkikerroskääpä sekä rustikka koko maassa silmälläpidettäviksi. Kaikki edellä mainitut Punaisen kirjan lajit havaittiin selvityksessä kerran.
Pitkäkosken lajeista Helsingissä harvalukuisimpia ovat aarnikääpä, korkkikerroskääpä, kuusenkääpä, lapakääpä, peikonnahka, poimulakkikääpä, riukukääpä, rustikka sekä verivahakääpä.
Selvityksen perusteella Pitkäkosken luonnonsuojelualueella on Helsingin oloissa selvää merkitystä etenkin kuusilahopuustosta riippuvaiselle lajistolle. Myös alueen koivulahopuusta sekä ranta-alueiden monenlaista lehtilahopuuta hyödyntävä lajisto on melko monipuolista.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka II (Arvokas kääpäalue).
Alue täyttää arvoluokka II kääpäalueen kriteerit Punaisen kirjan lajien yhteismäärän (neljä lajia), indikaattorilajien yhteismäärän (24 lajia) sekä havulahopuuindikaattorien määrän (16 lajia) perusteella.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteelta havaittu vaatelias lajisto ei edellytä luonnonhoidollisia toimia. Alueen nykyinen hoitokäytäntö eli ulkoilureiteille kaatuvien puiden sahaaminen ja jättäminen suojelualueelle maalahopuuksi on hyvin perusteltu käytäntö jatkossakin.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Alueen kääpälajistoa selvitettiin Keijo Savolan toimesta 5.11.2015 kuuden tunnin ajan. Selvityksen yhteydessä alueelta kerättiin kuusi näytettä, joiden mikroskooppisen määrityksen suoritti Viacheslav Spirin Helsingin kasvimuseolta.
Selvityksen yhteydessä ehdittiin läpikäymään lähes koko luonnonsuojelualue siten, että kaikkia lahopuuna tavattavia puulajeja inventoitiin kääpien kannalta lupaavimpien runkojen osalta. Luonnonsuojelualueen kapeaa itäosaa ja kahta pientä Vantaanjoen saarta ei inventoitu. Runsaslahopuustoisina itäosan rinne kuuluu inventoimattomanakin ilman muuta kääpäalueeseen. Osa suojelualueen kaakkoisosan järeistä kuusilahopuista sekä luoteisosan runsaasta ohuemmasta lehtilahopuusta jäi kuitenkin pinnallisemman selvityksen varaan. Selvitys antaa tästä huolimatta melko hyvän kokonaiskuvan alueen merkityksestä eri puulajien lajiston kannalta. On kuitenkin todennäköistä, että useampana vuonna tehdyt selvitykset lisäisivät merkittävästi alueelta havaittujen lajien lukumäärää.