Haltialan aarnialue on vuonna 1984 luonnonsuojelualueeksi perustettu monipuolinen metsäalue. Suojellun alueen kokonaisala on 22,5 ha ja se sisältää lehtoja, lehtomaisia kankaita ja tuoretta kangasta, lehtokorpea sekä pari pienialaista metsäistä kalliota, joiden lähialueiden kasvillisuus on lähinnä kuivahkoa kangasta.
Aarnialueen metsät ovat rakenteeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja niiden valtapuuston ikä on noin 80-100 v. Metsät ovat pääosin sekapuustoisia eli niissä kasvaa vaihtelevissa määräsuhteissa kuusta, koivua, haapaa ja muita lehtipuita. Haavankäävän vaivaamien vanhojen haapojen määrä on paikoin huomattava. Harmaaleppien ja raitojen esiintyminen keskittyy alueen reunamille, tervaleppää kasvaa runsaammin lehtokorvissa ja mänty on valtapuuna keskiosan kallioisella alueella ja muualla harvalukuisempi. Metsissä on myös jonkin verran pihlajaa.
Suojelualueelta tapaa lahopuuna kaikkia niitä puulajeja, joita on elävässäkin puustossa. Valtaosan lahopuustosta muodostavat kaikissa lahoasteissa tavattava koivu sekä melko hyvän lahopuujatkumon alueella kehittänyt kuusi. Lisäksi alueen länsi- ja eteläosassa on merkittävästi haapa-, raita- ja harmaaleppälahopuuta. Mäntylahopuuta on yksittäispuina eri puolilla aluetta, mutta näkyvämmin vain keskiosan kallioalueen liepeillä.
LAJITIEDOT
Kartoituksessa alueelta havaittiin 64 kääpälajia, mikä on inventointitunteihin suhteutettuna korkea lukumäärä ja kertoo osaltaan suojelualueen monipuolisuudesta. Lisäksi alueelta on vuoden 1998 (Honkanen 2006) kääpäselvityksessä havaittu yhteensä 47 kääpälajia, joihin sisältyy yhdeksän sellaista lajia, joita ei havaittu syksyn 2015 selvityksessä tai myöhemmillä harrastajakäynneillä. Nämä lajit ovat karhunkääpä, keltiäiskääpä, ketunkääpä, poimukääpä, rosokääpä, maitokääpä sekä voikääpä. Laji.fi-tietokannassa on lisäksi suojelualueelta luotettaviksi arvioidut havainnot haavanarinakäävästä (Ari Sandstedt 2017), okrakäävästä (Visa Lipponen), sinerväkäävästä (Otto Miettinen 2012), sitruunakäävästä (Aku Korhonen 2020) sekä indikaattoriorvakoihin kuuluvasta kruunuhaarakkaasta (Ilkka Kytövuori 2010). Yhteensä aarnialueelta on vuosilta 1998-2020 luotettavia havaintoja 75 kääpälajista.
Syksyn 2015 selvityksessä havaituissa lajeissa oli 32 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa lajia (näistä 26 kääpiä). Havaituissa indikaattorilajeissa painottuivat voimakkaasti kuusi- ja koivulahopuuta suosivat lajit. Mikäli huomioidaan v. 1998 selvityksen lajit sekä Laji.fi-tietokannan lajit, indikaattoriarvoja omaavia lajeja on havaittu alueelta 43 (näistä kääpiä 36 kpl).
Kohteelta on havaintoja yhdeksästä Punaisen kirjan lajista. Näistä koivunkynsikääpä, peikonnahka, punakarakääpä, riukukääpä ja sitruunakääpä on luokiteltu hemiboreaalisella vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaisiksi. Korkkikerroskääpä, rusokantokääpä sekä rustikka ovat puolestaan koko maassa silmälläpidettäviä lajeja. Vuoden 2015 selvityksen lajeista rustikka löytyi peräti kuudesti, korkkikerroskääpä, peikonnahka ja riukukääpä kolmesti, rusokantokääpä kahdesti ja loput lajeista kerran.
Alueelta 1998 havaittu poimukääpä on luokiteltu lajina vaarantuneeksi ja siitä On Helsingistä ilmeisesti vain kaksi 2000-luvun havaintoa. Haltialan aarnialueella on kohtalaisen paljon lajille soveliasta haapalahopuuta, joten on mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että se kuuluu edelleen alueen lajistoon. Poimukäävästä on melko tuore (2014) havainto aarnialueen länsipuoliselta Haltialanmetsän suojelualueelta.
Alueelta havaituista Punaisen kirjan lajeista erityisen merkittävä on poimukäävän ohella punakarakääpä, jonka kaikki 2000-luvun Helsingin havainnot rajoittuvat, Östersundomin Norrbergetin yhtä esiintymää lukuun ottamatta, aarnialueelle sekä sen länsipuolisiin metsiin.
Alueelta havaituista muista lajeista huomionarvoisia ovat lisäksi aarnikääpä, haavanarinakääpä, koivunkynsikääpä, korkkikerroskääpä, kultakurokka, kultarypykkä, peikonnahka, riukukääpä, rosokka, rustikka sekä sitruunakääpä. Huomattavaa on rustikan (kuusi esiintymää) ja silokäävän (yhdeksän esiintymää) poikkeuksellinen runsaus, mikä kertoo alueen koivulahopuun erinomaisesta laadusta.
Selvityksen perusteella Haltialan aarnialueella on Helsingin oloissa huomattavaa merkitystä etenkin kuusi- ja koivulahopuusta riippuvaisen kääväkäslajiston suojelulle. Alueella on merkitystä myös haapalahopuiden lajeille sekä vähäisemmässä määrin pihlajaa, leppiä ja raitaa suosivalle lajistolle.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Haltialan aarnialue täyttää jo yhden vuoden selvityksen perusteella hyvin selvästi kolme viidestä arvoluokka I:n kääpäalueen kriteeristä (vähintään viisi valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista lajia, vähintään kuusi Punaisen kirjan lajia sekä vähintään 25 Helsingin oloissa arvokkaita havu- tai lehtimetsiä indikoivaa lajia). Mikäli alueelta 1998 havaitut sekä Laji.fi-tietokannassa mainitut lajit huomioidaan, täyttyy myös neljäs kriteeri (vähintään 20 Helsingin oloissa vaateliasta havupuulajia tai 20 vastaavaa lehtipuulajia) sekä havu- että lehtipuulajien osalta.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohteen lajisto ei edellytä luonnonhoidollisia toimia.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Alueen lajistoa selvitettiin Keijo Savolan toimesta syksyllä 2015 kolmena päivänä (26.9, 18.10 ja 14.11). Yhteensä tehollisia maastotyötunteja kertyi 16. Selvitys oli valtaosalla alueesta kattava.
Maastoselvityksistä kertyi 27 näytettä, joiden mikroskooppisen määrityksen suoritti Viacheslav Spirin Helsingin kasvimuseolta.