Alue sisältää Pitkäkosken ja Haltialan aarnialueen luonnonsuojelualueiden välissä sijaitsevan monipuolisen lehto-, korpi- ja kangasmetsien kokonaisuuden.
Alueen itä- ja keskiosassa on kalkkivaikutteisiin laaksoihin kehittynyttä kosteaa lehtoa ja lehtokorpea, joihin liittyy reunoilta tuoreita lehtoja sekä hieman myös lehtomaisia kankaita. Keskiosan korpia on onnistuneesti ennallistettu. Alueen länsiosa Haltiavuoren pohjoispuolella on astetta karumpaa eli tällä osalla vallitsevat lehtomaiset kankaat. Lisäksi alueella on yksi kallioinen mäki, jonka kasvillisuus on osin kuivaa kangasta, osin kalliomaata.
Alueen metsät ovat kaikki vanhapuustoisia eli niiden valtapuuston ikä on 80-100 vuotta, muutamat kuviot ovat valtapuustoltaan yli 100-vuotiaita. Metsien valtapuu on kuusi, mutta yleensä sekapuuna kasvaa merkittäviä määriä koivua ja monilla kuvioilla myös haapaa. Lisäksi metsistä löytyy jonkin verran pihlajaa ja raitaa sekä korpialueilta myös harmaa- ja tervaleppää. Mänty on valtapuu länsiosan kalliomäellä, mutta sitäkin kasvaa sekapuuna myös muilla kuvioilla.
Metsistä osa on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia eli eri-ikäisrakenteisia, osa on vielä vanhoista harvennushakkuista johtuen jossakin määrin tasarakenteisia. Metsäalueen vanhapuustoisuus ja pääosalla alueesta vuosikymmeniä jatkunut luontainen kehitys näkyy metsien lahopuumäärien nopeana kehittymisenä 2000-luvun aikana.
Alueen metsät jakaantuvat tällä hetkellä melko tasan kolmeen tasavahvaan ryhmään: kohtalaisesti lahopuuta sisältäviin (lahopuuta 5-10 kuutiometriä/ha), lahopuustoisiin (lahopuuta 10-20 kuutiometriä/ha) sekä runsaslahopuustoisiin (lahopuuta yli 20 kuutiometriä hehtaarilla). Kohteen kaikkein runsaslahopuustoisimmat metsät löytyvät Haltiavuoren itäpuolisen ojitetun ja sittemmin osin ennallistetun lehtokorven keskiosista, jossa lahoaa runsaasti järeää kuusilahopuuta.
Alueen lahopuusta valtaosa on 2000-luvulla kehittynyttä kuusilahopuuta, mutta paikoin löytyy myös vanhempia kuusiliekoja. Monilta kuvioista löytyy mainittavasti myös koivulahopuuta. Harmaa- ja tervaleppää sekä hieman niukemmin raitaa on lahopuuna korvissa sekä ojien varsilla.
Haapalahopuuta on yksittäisenä keskittymänä muutamia satoja metrejä itään Haltiavuoresta sekä harvakseltaan kohteen länsiosassa. Ohutta ja keskijäreää pihlajaa on lahopuuna monilla sekapuustoisemmilla lehtokuvioilla. Alueen itäosasta löytyy maapuuksi kaadettuna myös vieraslaji pihtaa. Mäntylahopuuta löytyy yksittäisinä puina useammilta kuvioilta ja hieman runsaampana länsiosan kalliomäeltä.
Arvokas kääpäalue sisältyy keskeisiltä osin vuonna 2020 perustettuun Haltialanmetsän suojelualueeseen.
LAJITIEDOT
Selvitysalueelta havaittiin peräti 73 kääpälajia, mikä on selvitystunteihin suhteutettuna korkea lajilukumäärä. Lisäksi alueelta on vuodelta 1999 (Honkanen 2006) havaintoja 12 sellaisesta lajista, joita ei syksyn 2015 selvityksessä havaittu. Lisäksi alueelta on Laji.fi-tietojärjestelmässä ilmeisen luotettava havainto (2015) kangaskäävästä. Alueen tähän mennessä tunnettu kokonaislajimäärä on siis 86, kun huomioidaan kangaskäävän ohella vuonna 1999 havaitut etelänsärmäkääpä, haavanarinakääpä, istukkakääpä, kevätkääpä, kolokääpä, lakkakääpä, lehtokääpä, liitukääpä, okrakääpä, pohjankääpä, maitokääpä sekä vaahterankääpä.
Kohteelta vuosina 2015 ja 1999 havaituissa lajeissa on peräti 53 indikaattorilajia (näistä 44 kääpiä), mikä on Helsingin oloissa hyvin paljon. Käytännössä vain Santahaminan ja Meri-Rastilan metsistä on yhtä paljon indikaattorilajihavaintoja. Lajeissa on eniten kuusen lajeja, mutta melko paljon alueelta on löytynyt myös koivua, haapaa ja muita lehtipuita suosivia lajeja. Alueella elää myös joitakin mäntyyn sitoutuneita indikaattorilajeja. Valtaosa indikaattorilajeista oli kuitenkin alueella vielä harvalukuisia eli useimmista lajeista tehtiin vain yksi tai kaksi havaintoa.
Kohteelta havaittiin syksyllä 2015 kolmea alueellisesti uhanalaista lajia eli harjasorakasta (yksi kpl), koivunkynsikääpää (yksi kpl) sekä peikonnahkaa (kaksi kpl). Valtakunnallisesti silmälläpidettävistä lajeista havaittiin esiintymät kitti-, korkkikerros-, laikku- ja rusokantokääpää sekä rustikkaa.
Alueelta havaittuihin muihin lajeihin sisältyy useita koko maassa harvalukuisia lajeja. Tällaisia ovat ainakin kohvakääpä, kruunukurokka, petsikääpä, vitikkokääpä sekä viherkarhikka. Helsingissä harvalukuisia vaikuttaisivat lisäksi olevan ainakin keltiäiskääpä, kolokääpä, lehtokääpä ja rosokka sekä rujo-orvakka.
Selvityksen perusteella metsäalueella on jo tällä hetkellä huomattavaa merkitystä kuusilahopuusta riippuvaisen lajiston suojelulle. Lisäksi alueella on selvää arvoa koivua, haapaa ja useita lehtipuita suosivien vaateliaiden kääväkäslajien kannalta. Mäntylajiston osalta alueen merkitys on vähäinen.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää arvoluokan I kääpäalueen kriteerit neljän alakriteerin perusteella. Alueelta on havaintoja kahdeksasta Punaisen kirjan lajista (raja-arvona kuusi), tunnettujen indikaattorilajien määrä on peräti 53 (raja-arvo 25) ja lisäksi alueelta on havaittu vähintään 20 Helsingin oloissa vaateliasta lajia sekä lehtipuulajien (33 lajia) että havupuulajien osalta (31 lajia). Lisäarvoa alue saa useista koko maassa tai Helsingissä harvinaisista lajeista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Haltialanmetsän luonnonsuojelualue kattaa keskeiset osat arvokkaasta kääpäalueesta ja suojelualueen rauhoitusmääräykset ovat riittävät kääpälajiston suojelutarpeiden huomioinnin kannalta. Eräillä suojelualueen ulkopuolelle jäävillä metsäkaistaleilla kääpien suojelutarpeiden huomioimiseksi riittää se, että pääosa kaadettavista järeistä rungoista jätetään maastoon maalahopuuna.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Keijo Savola ja Birthe Weijola selvittivät metsäalueen kääpälajistoa syksyllä 2015 yhteensä 31 maastotyötunnin ajan (17.10, 18.10, 25.10, 5.11, 13.11 ja 14.11). Selvityksen yhteydessä pystyttiin käymään lävitse kaikki alueen metsikkökuviot ja pääosa niiden kääpälajistoltaan kiinnostavista lahopuista.