Kohde sisältää monipuolisen lehtokokonaisuuden sekä sen luoteispuolisen kangasmetsäkuvion 364, jotka on aikanaan sisällytetty Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015-2024 rajaukseen. Luoteisosan pienehköä palasta lukuun ottamatta kohde sisältyy kattavasti vuonna 2020 perustetun Haltialanmetsän luonnonsuojelualueen rajaukseen.
Pääosa alueesta on aikanaan ojitettua lehtokorpea ja kosteaa lehtoa, joka on säilyttänyt kasvillisuutensa yllättävänkin hyvin. Alueeseen sisältyy vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia ja lievästi muuttuneita lehtokorpia, saniaiskorpia sekä kosteita lehtoja, näihin liittyviä runsas- ja keskiravinteisia tuoreita lehtoja sekä luoteisosassa myös lehtomaista ja tuoretta kangasta.
Valtapuusto on pääosalla alueesta kuusivaltaista. Kuusen joukossa kasvaa kuitenkin merkittäviä määriä vanhempia koivuja ja haapoja sekä mainittavasti myös eri-ikäistä pihlajaa ja harmaaleppää. Puuston kehityksessä valtaosa alueesta on saavuttanut ns. avautumisvaiheen, jossa yli 100-vuotiaista kuusista merkittävä osa kuolee ja kaatuu melko lyhyellä aikavälillä turvaten samalla uuden puusukupolven kehityksen.
Lehtoalueen länsi- ja eteläosasta löytyvät Haltialan suojelukokonaisuuden tällä hetkellä runsaslahopuustoisimmat metsät. Pääosin järeään kuuseen painottuvaa lahopuuta on paikoin yli 100 kuutiometriä hehtaarilla. Vaikka lahopuustossa vallitsevatkin melko tuoreet rungot, löytyy niiden joukosta myös keskilahoja ja vanhempia sammalpeitteisiä runkoja. Kuusen ohella alueelta on harvakseltaan myös koivulahopuuta sekä hieman myös haapa-, pihlaja- ja harmaaleppälahopuuta. Eläviä raitoja ja raitalahopuuta on vain yksittäin. Alueen koillisosa sekä luoteisosan kangasmetsäalue ovat selvästi niukkalahopuustoisempia, joskin niissäkin on metsäkuvassa näkyvästi kuusi- ja koivulahopuita.
Arvokas kääpäalue sisältyy luoteisosaa (noin 2 ha) lukuun ottamatta Haltialanmetsän luonnonsuojelualueeseen.
LAJITIEDOT
Alueelta havaittiin selvityksessä yhteensä 62 kääpälajia sekä kuutta muuta kiintoisaa kääväkäslajia. Havaittu kääpälajien kokonaismäärä on alueen pinta-alaan ja inventointiaikaan suhteutettuna kohtalainen, joskaan ei poikkeuksellisen korkea. Tämä selittyy mm. männyn lajien melko lailla täydellisenä puuttumisena. Havaittu lajisto on pääasiassa kuusta ja lehtipuita (koivu, haapa, harmaaleppä, pihlaja) suosivaa. Laji.fi-tietokannasta löytyvät lisäksi Otto Miettisen vuoden 2020 havainnot pohjankäävästä sekä sitruunakäävästä.
Kohteelta havaituissa lajeissa on 35 kääpäselvitysten indikaattorilajien listalla olevaa lajia (näistä 30 kääpiä). Lajeissa korostuvat selvästi kuusta suosivat lajit (etenkin yksittäisten lajien havaituissa määrissä), mutta alueella elää merkittävästi myös koivua ja muita lehtipuita suosivaa lajistoa.
Alueen lajistoon kuuluu kaksi vaarantunutta (kalvaskääpä, sitkaskääpä), kolme alueellisesti uhanalaista (peikonnahka, punakarakääpä sekä sitruunakääpä) sekä yksi silmälläpidettävä (rusokantokääpä) laji. Selvityksessä rusokantokääpä havaittiin kuudesti, peikonnahka ja punakarakääpä kahdesti ja muut Punaisen kirjan lajit kerran.
Harvinaisin alueen lajeista on vaarantunut kalvaskääpä, joka kasvoi kantokäävän lahottamalla järeällä kuusimaapuulla. Lajista on Suomesta vuosilta 1908-2021 alle 10 havaintoa, nykyesiintymistä kolme on Helsingissä.
Ekologialtaan kalvaskääpää vastaavassa ekolokerossa elää vaarantunut sitkaskääpä, jolla on alueella selvityksessä havaitun lisäksi ainakin kaksi muuta esiintymää (Laji.fi-tietokannassa Otto Miettisen havainnot vuodelta 2020). Lajin esiintymiskeskittymä on valtakunnallisesti merkittävä ja sen arvoa nostaa lajin runsastumisen kannalta optimaalinen, laaja sekä runsaasti kuusilahopuuta sisältävä aluekokonaisuus.
Muista Punaisen kirjan lajeista erityisen merkittävä on punakarakääpä, jonka kaikki 2000-luvun Helsingin havainnot rajoittuvat, Östersundomin Norrbergetin yhtä esiintymää lukuun ottamatta, Haltialan aarnialueelle tai sen länsipuolisiin metsiin. Lajin ekologisen vaateliaisuuden takia myös sitruunakääpähavainto on tärkeä.
Muista alueelta havaituista lajeista huomionarvoisimpia ovat aarnikääpä, kolokääpä, korpirypykkä, lakkakääpä, lapakääpä, maitovahakääpä, oravuotikka, pihkakääpä, poimulakkikääpä, rosokka ja verivahakääpä. Merkittävä todiste alueen yhden keskeisimmän suojeluarvon eli monipuolisen ja runsaan kuusilahopuun synnyttämästä lajistovasteesta on laadukasta kuusilahopuuta vaativien ruostekäävän (49 esiintymää), rusokäävän (39 esiintymää) ja rusokantokäävän (kuusi esiintymää) Helsingin oloissa huomattavat runsaudet.
Kääpäselvityksen perusteella alueella on valtakunnallista merkitystä kuusilahopuusta riippuvaisen vaateliaan kääväkäslajiston suojelulle. Kohtuullista merkitystä alueella on myös koivulahopuiden lajistolle ja hieman vähäisemmässä määrin pihlajaa, haapaa ja harmaaleppää suosiville lajeille.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää neljä viidestä arvoluokka I:n kääpäalueen kriteeristä. Alueelta on havaintoja viidestä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisesta lajista, kuudesta Punaisen kirjan lajista, 35 indikaattorilajista (raja-arvo 25 lajia) sekä 25 havulahopuuindikaattorista (raja-arvo 20 lajia). Lisäarvoa alue saa koko maassa erittäin harvinaisen kalvaskäävän esiintymästä, ekologialtaan vaateliaan sitkaskäävän useista elinvoimaisista esiintymistä sekä monen vaateliaan kuusilajin runsaista kannoista.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Suojelualueen rauhoitusmääräykset ovat puuston käsittelyn osalta sopusoinnussa suojellun alueen kääpälajiston suojeluarvojen huomioinnin kanssa. Kääpäalueen suojelemattomassa luoteisosassa on syytä painottaa metsien mahdollisimman luontaista kehitystä sekä huolehtia siitä, että ainakin pääosa mahdollisesti kaadettavista reitinvarsipuista jätetään maastoon lahopuuna.
MAASTOTYÖT JA SELVITYKSEN KATTAVUUS
Keijo Savola ja Birthe Weijola selvittivät alueen kääpälajistoa syksyllä 2015 yhteensä 33 tunnin ajan (27.9, 7.10, 11.10, 12.10, 17.10 ja 13.11). Selvitys pystyttiin tekemään kattavasti koko alueella, joskaan kaikkia alueen sadoista järeistä kuusilahopuista ei ollut mahdollista inventoida kattavasti.