Kohde sijaitsee Oulunkylän länsipuolella rajoittuen lännessä Tuusulanväylän reuna-alueeseen, pohjoisessa Käskynhaltijantien eteläpuoliseen kävelytiehen, idässä Kustaankartanon palvelukeskukseen sekä kaakossa ja etelässä tontteihin sekä niukkalahopuustoisiin hoidettuihin metsänreunoihin.
Pääosa alueesta on eriasteisesti kulttuurivaikutteisia, joskin pidempään varsinaisen metsänhoidon ulkopuolella olleita lehtoja, etelä- ja kaakkoisosassa on hieman lehtomaisia kankaita sekä eteläreunassa ja Kustaankartanon palvelukeskuksen lounaispuolella myös reheviä niukkapuustoisia kallioita. Alueen eteläpuoliskon notkelman halki kulkee palvelukeskuksesta lähtevä ulkoilureitti.
Alueen lehdot ovat varttuneita ja osin vanhapuustoisia sekametsiä. Koillisosassa kasvaa koivua, mäntyä, kuusta ja pihlajaa sekä yksittäisiä lehtikuusia, lähempänä Tuusulanväylää puustossa dominoivat vaahtera ja pihlaja. Alueen eteläosassa on raitaa, harmaaleppää, pihlajaa ja tuomea kasvavaa lehtimetsälehtoa. Alueella kasvaa merkittävästi myös nuorta ja varttuvaa vuorijalavaa. Kaakkoisosan lehtomaisista kankaista osa on vanhoja ja kuusivaltaisia rinnemetsiä, osa koivua, mäntyä ja pihlajaa sisältäviä sekametsiä.
Alueen metsät ovat pääosin runsaslahopuustoisia eli lahopuun määrä on niissä silmämääräisesti arvioiden tasolla 10-20 kuutiometriä/ha. Pohjoisosassa lahoaa merkittäviä määriä eri-ikäistä ohutta ja keskijäreää pihlaja-, koivu-, vaahtera- ja raitalahopuuta sekä yksittäisiä lehtikuusimaapuita. Alueen keskiosassa on hieman kuusimaapuuta sekä jonkin verran koivu- ja pihlajalahopuuta. Eteläosan edustavassa raitavaltaisessa lehdossa lahoaa puolestaan runsaasti raitalahopuuta sekä hieman pihlaja-, harmaaleppä- ja tuomilahopuuta. Kaakkoisosan kuusivaltaisessa rinteessä on jonkin verran kuusi- ja pihlajalahopuuta ja siitä pohjoiseen sijaitsevassa rinteessä kallioalueen eteläkaakkoispuolella runsaasti koivu- ja pihlajalahopuuta.
LAJITIEDOT
Syksyn 2019 lyhyehkön käynnin yhteydessä kohteelta tehtiin havaintoja 29 kääpälajista sekä kahdesta indikaattoriarvoa omaavasta orvakasta (liite 4). Kun huomioidaan Pyry Vetelin alueelta 2018-2020 maastokäynneillä havaitsemat lajit, kohteen kokonaislajimäärä nousee kääpien osalta peräti 64 lajiin. Tämä on huomattavan paljon alueen koon huomioiden. Lisäksi kohteelta tunnetaan Vetelin havainnointien perusteella yli 90 muuta lahottajasientä.
Vetelin ja Savolan 2018-2019 maastokäynneillä on tehty havaintoja 40 sellaisesta lajista (näistä 33 kääpiä), joita on käytetty indikaattorilajeina Helsingin kääpäalueiden arvottamisessa. Kokonaismäärä on varsinkin alueen pinta-alaan suhteutettuna hyvin korkea. Lisäksi alueelta on Vetelin havaintoja useista ekologialtaan vaateliaista muista orvakka- ja helttasienilajeista.
Kohteelta havaituista indikaattorilajeista kaksi kolmasosaa elää yksinomaan lehtipuilla, lopuista puolet hyödyntää molempia pääisäntäpuuryhmiä. Loput lajeista ovat molempia päähavupuita tai kuusta suosivia, lisäksi havaintoja on haapaan, mäntyyn ja raitaan sitoutuneista yksittäislajeista.
Alueen kuusimaapuiden lajeista merkittävimpiä ovat Vetelin 2020 alueen eteläosasta havaitsemat vaarantunut, koko maassa harvinainen kuusensitkokääpä sekä alueellisesti uhanalainen sitruunakääpä.
Vetelin käynneillä lehtimaapuilta on lisäksi havaittu vaarantunutta kirvelikääpää sekä valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi luokiteltuja laikkukääpää ja maito-orvakkaa. Haapamaapuulta havaittu, koko Suomessa hyvin harvinainen kirvelikääpä on lajin ensimmäinen Helsingin havainto, myös maito-orvakasta on Suomesta vain muutamia havaintoja. Laikkukääpä on Etelärannikolla esiintyvä, selvästikin runsastumassa oleva laji. Lajilla on alueen lehtimaapuilla ainakin kaksi esiintymää.
Merkittävinä voidaan pitää Vetelin alueelta havaitsemia pitkäjalkahaprakasta sekä sinityvihiippoa. Nämä molemmat helttasieniin kuuluvat lahottajasienet on luokiteltu vaarantuneiksi ja niistä on Suomesta niukasti havaintoja.
Alueelta havaituista kääpälajeista Helsingissä huomionarvoisimpia tai ainakin harvalukuisimpia ovat haavanarinakääpä, kirvelikääpä, kuusensitkokääpä, laikkukääpä, lapakääpä, mustasukkakääpä, petsikääpä sekä pikkukarakka.
ARVOLUOKKA
Arvoluokka I (Hyvin arvokas kääpäalue)
Alue täyttää kolme viidestä arvoluokan alakriteeristä. Etenkin havaittujen indikaattorilajien määräkriteeri (40/25) sekä lehtipuita suosivien lajien määräkriteeri (32/20) ylittyvät hyvin selvästi. Lisäksi alueelta on havaintoja vähintään kuudesta silmälläpidettävästä tai uhanalaisesta lajista. Lisäarvoa alue saa useista Helsingissä harvalukuisista muista lahottajasienistä. Alueen arvottamisessa on syytä huomioida sen pieni koko, mikä yhdessä huomattavan edustavan lehtipuulajiston kanssa indikoi metsien korkeaa luonnonsuojelubiologista arvoa.
ARVOJEN YLLÄPITOON LIITTYVÄT SUOSITUKSET
Kohde tulisi säilyttää rakentamisen ja varsinaisen metsänhoidon ulkopuolella, mikä mahdollistaa arvojen säilymisen ja kehittymisen. Metsien säilyttäminen mahdollisimman luonnontilassa, tuulenkaatojen metsään jättö sekä tonttien ja alueen halki kulkevan ulkoilureitin reunoilta mahdollisesti kaadettavien puiden jättäminen maalahopuiksi ovat toimenpiteinä erittäin suositeltavia.
MAASTOTYÖT JA SELVITYSTEN KATTAVUUS
Kustaankartanon metsän kääpäarvoja arvioitiin tukeutuen pääaineistona lahottajasieniä ammattimaisesti tuntevan Pyry Vetelin tuottamiin aineistoihin kohteelta vuosina 2018-2020 havaituista lajeista. Lisäksi alueen luonnetta ja kääpäalueen rajausta hahmotettiin Keijo Savolan 11.11.2019 tekemän, noin kaksi tuntia kestäneen maastokäynnin yhteydessä. Tämän käynnin yhteydessä kirjattiin ylös myös havaitut kääpälajit ja niiden runsaudet. Alueen lahopuustoisuuden takia selvitys jäi kuitenkin selvästi pinnallisemmaksi kuin tavanomaisessa peruskääpäselvityksessä.
Savolan keräämien näytteiden (neljä kpl) mikroskopoinnin suoritti Ilya Viner Helsingin kasvimuseolta.