KUVAUS- JA LAJITIEDOT: Melko pieneen kokoonsa (4 ha) nähden Tammakari on kasvillisuudeltaan hämmästyttävän monipuolinen ja sen tien kasvistollisesti rikas (182 putkilokasvilajia). Saaren soraikkoiset nummet sianpuolukka- ja variksenmarjamattoineen sekä keltamataroineen, kalliotuhkapensaineen ja orjanruusuineen ovat erityisen upeita; nummen länsilaidan somerikossa kasvaa harmaakynsimöä. Kallioista, kivikkoista ja somerikkoista rantavyöhykettä luonnehtivat lukuisat kalliosoistumat ja -allikot sekä kivien välejä ja kallionrakoja värittävä niittykasvillisuus. Luonteeltaan monenkirjavissa allikoissa ja soistumissa kasvavat mm. merisara, viiltosara, vesisara, riippasara, mutaluikka, hetekaali, pyöreälehtikihokki, suohorsma, luhtavilla, tupasvilla, ruohokanukka, muurain, isokarpalo, juolukka ja variksenmarja. Rantasoraikkojen kasvistoon kuuluvat merinätkelmä, rantaputki, morsinko, merimaltsa ja kierumatara; vuonna 1993 pohjoisrannan soraikon rakkolevävallilla tavattiin liuskamaltsa (ei enää 2006). Pohjoisrannan ulkosaaristolehdossa hipovat helsinkiläistä ulkorajaansa monet lehtokasvit (valkovuokko, lehtohorsma, haisukurjenpolvi, kyläkellukka, lehtokuusama, nuokkuhelmikkä, lehtoarho, koiranheisi).
ARVOLUOKKA: I (valtakunnallisesti uhanalainen laji keltamatara). Lisäarvoina alueellisesti uhanalainen laji somersara, Helsingissä erittäin uhanalainen laji liuskamaltsa (läsnä ajoittain), Helsingissä vaarantuneet lajit harmaakynsimö ja pyöreälehtikihokki, Helsingissä silmälläpidettävä laji somersara, Helsingissä muuten huomionarvoiset lajit lehtokuusama, hentosuolake ja merinätkelmä, Helsingissä harvinaiset ympäristötyypit ulkosaaristonummi ja -lehto sekä kohteen säilyneisyys ja monipuolisuus.
RAJOITUKSET JA SUOSITUKSET: Luodolla käyntejä tulee välttää lintujen pesimäaikana huhti-heinäkuussa.