| Kuvaus | Aneisto on laadittu osana työtä ”Kaupunkiluonnon verkostot - Helsingin ekologisten verkostojen kokonaistarkastelu ja toimenpideohjelma”. Työ perustuu aiempiin selvityksiin ”Metsä- ja puustoinen verkosto” (2019), ”Perinnekedoista kaupunkiniittyihin – Helsingin niittyverkoston kehittäminen” (2021) ja ”Helsingin siniverkostoselvitys” (2022). Työn tavoitteena on ollut kuvata kaupungin ekologisten verkostojen kokonaisuus selkeänä karttakokonaisuutena, sekä tarkastella verkostojen limittymistä ja muodostaa konkreettisia hanke-ehdotuksia verkostojen kehittämiseksi. Tarkoituksena on turvata Helsingin ekologisten verkostojen toimivuus kaupunkirakenteen tiivistyessä.
Aineistossa on kuvattu aikaisempien verkostotöiden pohjalta metsä- ja puustoisen verkoston sekä sini- ja niittyverkoston nykytilaa. Metsä- ja puustoisen verkoston nykytila on puustoalueiden ja -luokkien osalta tarkastettu vastaamaan HSY:n maanpeiteaineiston (2024) puuston tilaa sekä Helsingin latvuspeiteaineiston (2023) tilaa. Niittyverkoston osalta niittyalueiden aineistojen ajantasaisuus on tarkistettu Östersundomin alueella vastaamaan vuoden 2025 tilannetta – muilla alueilla tiedot perustuvat vuoden 2021 tilanteeseen. Aineistojen ajantasaisuuden tarkistus on tehty niittyverkostotyössä esitetyn menetelmäkuvauksen mukaisesti.
Vuoden 2025 päivitetty aineisto on kuvattu raportissa Kaupunkiluonnon verkostot – Helsingin ekologisten verkostojen kokonaistarkastelu ja toimenpideohjelma. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2025:15
"https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-15-25.pdf"
Aineistotasot
Niittyverkosto
Niittyverkoston arvokohde
Niittyjen arvokohteet ovat niittyjä, joissa on tunnistettu erityisiä arvoja liittyen ensisijaisesti niiden biologiseen (ekologiseen) laatuun, mutta myös maisemalliseen tai kulttuuriympäristölliseen arvoon. Arvokohteet voivat sijaita verkostossa hyvin kytkeytyneinä tai erillään muusta verkostosta. Ekologisesti arvokkaita kohteita ovat mm. arvoniityt, perinnemaisemat, niittylajiston kannalta arvokkaat kasvikohteet ja luontotyypit sekä suojelualueiden niityt. Maisemallisesti tai kulttuuriympäristön kannalta arvokkaiksi määriteltiin lähtökohtaisesti niityt ja kedot, jotka sijoittuivat maiseman tai kulttuuriympäristön kannalta arvokkaalle alueelle, kuten valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille, RKY-alueille tai linnoitusalueille.
Muu niitty
Tähän luokkaan kuuluvat lähtökohtaisesti niittämällä hoidettavat alueet, kuten käyttöniityt (niittyjen hoitoluokka B2), maisemaniityt (hoitoluokka B3) sekä katualueiden piennarniityt, peltojen pientareet ja monivuotisina nurmina pidetyt peltoalueet eli kesantopellot. Muut niityt yhdistävät arvokohteita ja muodostavat elinympäristöjä vähemmän vaateliaalle niittylajistolle. Muut niityt myös usein sisältävät potentiaalia: hoitotoimenpitein niistä monia voisi kehittää ekologisesti ja maisemallisesti arvokkaampaan suuntaan.
Niittyverkoston tukialue
Niittyjen tukialueita ovat sellaiset avoimet tai puoliavoimet biotoopit, joita ei hoideta niittyinä. Tukialueisiin on tässä työssä sisällytetty mm. viljellyt pellot, kalliot, nurmikot, katuvihreä, palsta- ja siirtolapuutarha-alueet, kartanopuistot, hautausmaat, ruovikot maalla, ja muun avoin matala kasvillisuus. Tukialueet ovat verkoston ja sen kytkeytyneisyyden kannalta tärkeitä. Tukialueita sijaitsee sekä niittykeskittymien alueilla että askelkivialueilla.
Tukialueita tarkasteltaessa on huomioitava käytettyjen paikkatietoaineistojen tarkkuustaso. Muun muassa avokallioita kuvaaviin paikkatietoaineistoihin sisältyy todellisuudessa useita suurehkojakin ketomaisia alueita, vaikka kasvittomat avokalliot eivät ole luontotyyppinä niittylajistolle merkityksellisiä. Avokalliopaikkatiedot sisältävät myös vähäpuustoisia avokallioita.
Yhteydet
Niittyverkoston yhteydet ovat askelkiviniityistä muodostuvia yhteyksiä, jotka tässä aineistossa esitetään viivamaisesti yleispiirteisenä. Yhteydet yhdistävät niittykeskittymiä toisiinsa, joihinkin arvokohteisiin tai kaupungin ulkopuoliseen verkostoon.
Niittyverkoston ensisijaiset yhteydet yhdistävät niittykeskittymiä. Yhteydet ovat lyhyitä ja/tai niille sijoittuu useita arvokohteita.
Niittyverkoston toissijaiset yhteydet yhdistävät niittykeskittymien ulkopuolelle jääviä kohteita niittykeskittymiin ja lisäksi täydentävät keskittymien välisiä yhteyksiä. Toissijaiset yhteydet ovat pitkiä ja koukeroisia ja niille sijoittuu niukasti arvokohteita. Pidemmät ja heikommat yhteydet, sekä ne, jotka vievät muualle kuin niittykeskittymään, on merkitty toissijaisiksi yhteyksiksi.
Yhteys naapurikaupungin verkostoon: Helsingin niittyjä naapurikaupunkien niittyverkostoon yhdistävä yhteys
Naapurikaupungin alueelle sijoittuva Helsingin niittyverkoston kannalta tärkeä yhteys: Helsingin niittyverkoston eri osia yhdistävät naapurikaupunkien alueelle sijoittuvat yhteydet
Yhteydessä katkoksia kuvaa yhteyttä, jossa niittylajiston kannalta liikkumista ja leviämistä haittaavia esteitä.
Niittykeskittymä
Niittykeskittymät ovat laadullisesti arvokkaiden avointen elinympäristöjen muodostamia kokonaisuuksia. Keskittymät ovat ekologisesti ja maisemallisesti arvokkaiden niittyjen tihentymiä, ja niihin sisältyy myös muita niittyjä ja tukialueita. Niittykeskittymissä on useita laajoja niittyjen arvokohteita, joiden välisiä yhteyksiä eivät suurimmaksi osaksi estä sellaiset esteet, kuten korkeakasvuinen, tiivis ja laaja metsä. Niittykeskittymissä niittyjen arvokohteiden pinta-ala on yhteensä vähintään 6 hehtaaria ja arvokohteiden välillä on etäisyyttä korkeintaan 500 m. Lisäksi saaristoalueella on niittykeskittymiä määritelty tapauskohtaisen tarkastelun perusteella
Askelkivi
Askelkiviniityt muodostavat helminauhamaiset niittyverkoston yhteydet niittykeskittymien välille.
Saariston niityt muodostavat oman kokonaisuuden, jossa on niittykeskittymiä, muttei askelkivistä muodostuvia yhteyksiä.
Metsä- ja puustoinen verkosto
Toimenpide-ehdotuksia - aineisto sisältää ehdotuksia metsä- ja puustoisen verkoston yhtenäisyyden ja riittävän laadun ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Ehdotukset perustuvat pitkälti aluesuunnitelmissa annettuihin toimenpiteisiin ja kaavamerkintöihin, mutta sisältävät myös verkoston suunnittelijan ehdotuksia verkoston yhtenäisyyden ja riittävän laadun ylläpitämiseksi.
Sillat ja alikulut –pisteaineisto
Kuvaa kohtia, joissa ekologinen yhteys toteutetaan rakenteellisesti siltaa tai alikulkua pitkin. Kohteet ovat lähinnä kevyen liikenteen rakenteita, mutta poikkeustapauksissa myös moottoriliikenteelle tarkoitettuja kohteita on merkitty.
Katkokset-pisteaineisto
Aineisto kuvaa kohtia, jossa puustoisessa runko- tai alueellisessa yhteydessä on selkeä katkos ekologisessa yhteydessä.
Yhteys naapurikaupunkiin -pisteaineisto
Aineisto sisältää metsä- ja puustoverkoston runko- ja alueellisten yhteyksien keskeisiä yhteyksiä naapurikaupunkeihin. Pisteet esitetään nuolina.
Verkoston yhteydet
Verkoston yhteydet -aineisto kuvaa metsä- ja puustoisen verkoston runko- ja alueellisia yhteyksiä yleispiirteisesti. Ominaisuustiedoissa kuvataan myös yhteyden metsä- ja puustoisen verkoston mukaista luokitusta, perustellaan yhteyden merkintä ja ehdotetaan yhteydellä toteutettavia toimenpiteitä.
Runkoyhteys
Runkoyhteydet muodostuvat pääasiassa yhtenäisistä metsäisistä alueista ja laajoista puustoisista puistoista sijoittuen keskeisiin metsäisiin vihersormiin. Runkoyhteydet ovat metsien monimuotoisuuden turvaamisen ja metsäeliöstön säilymisen kannalta tärkeimpiä yhteyksiä.
Alueellinen yhteys
Alueelliset yhteydet ovat pääasiassa runkoyhteyksiin nähden poikittaisia, runkoyhteydet toisiinsa kytkeviä yhteyksiä. Alueellinen yhteys muodostuu metsiköistä, puustoisista ympäristöistä tai paikoin puuriveistä.
Verkoston osat -aineisto
Kuvaa metsä- ja puustoisen verkoston runko- ja alueellisia yhteyksiä aluemaisesti. Aineistossa on sekä nykytila (2019) että tuleva verkosto. Tulevat-aineistossa kuvataan maankäytön suunnitelmien aiheuttamia muutoksia verkostoon.
Ydinmetsä on laaja metsäalue, pinta-alaltaan yli 4 ha ja alueen halkaisija vähintään 100 m.
Metsät ja metsikkö on metsäkasvillisuuden luonnehtima metsäalue, jonka pinta-ala on alle 4 ha. Metsiköt voivat olla luonteeltaan luonnonmetsiköitä tai ihmisen perustamia mm. kartanometsiä ja puistometsiä.
Puustoiset puistot käsittävät rakennettuja puistoja, joita luonnehtii puustoisuus
Puustoiset tukialueet käsittävät yksityisten tahojen hallinnoimia puustoisia alueita, kuten puustoisia pihoja, ryhmäpuutarhoja, siirtolapuutarhoja ja hautausmaita.
Puurivit ja -ryhmät puistomaisessa ympäristössä käsittävät puuryhmiä ja –rivejä, jotka sijoittuvat kasvullisten ympäristöjen yhteyteen kuten pelto- ja niittyalueiden tai puistojen yhteyteen.
Puurivit ja -ryhmät urbaanissa ympäristössä käsittävät puuryhmiä ja –rivejä, jotka sijoittuvat rakennettuun ympäristöön, esim. katualueiden istutetut puurivit.
Niukkapuustoiset tukialueet kuvaavat sellaisia avoimia alueita, jotka puuston niukkuudesta johtuen pystyvät ylläpitämään ekologisia yhteyksiä, esim. niityt ja pellot.
Vesistöylitys kuvaa enintään joidenkin kymmenien metrien levyisiä ekologisesti toimivia yhteyksiä vesistöjen yli (kapeat ojat, purot).
Metsiä naapurikunnissa kuvaa Helsingin metsä- ja puustoisen verkoston kannalta tärkeitä metsäisiä alueita naapurikunnissa.
Siniverkosto
Siniverkoston laadullinen luokittelu
Siniverkoston laadullinen luokittelu perustuu paikkatietoanalyysiin ja toimii suuntaa antavana ekologisen laadun mittarina. Lainsäädännön tarkoittama luonnontilaisuus tulee aina varmistaa maastokartoituksin.
Laadullisia luokkia koskevat yleiset ohjeet suunnitteluun ja kunnossapitoon löytyvät karttapalvelun ominaisuustiedoista. Muita ohjeita löytyy julkaisusarjan suunnitteluohjekokoelmasta (liite 1).
1 = Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset uomat / lammet / rannat
Kohteilla on usein metsä- ja vesilain suojelemia kohteita, luonnonsuojelualueita, Natura 2000 -verkoston alueita ja uhanalaisten/huomionarvoisten lajien keskittymiä. Kohteilla ei ole hallitsevaa ihmistoimintaa ja ne ovat pääosin luonnontilaisia. Uoman linjausta / lampea / rannan tilaa tai rantaviivaa ei tavallisesti ole muutettu.
2 = Luonnonympäristön kaupunkiuomat / lammet / rannat
Kohteella tai sen lähellä voi olla suojelualueita tai uhanalaisten / huomionarvoisten lajien esiintymiä. Kohde on niitty- tai metsävaltainen ympäristö, jossa on varsin paljon luonnontilaista maanpeitettä. Vähäistä ihmistoiminnan vaikutusta on havaittavissa. Kohteen tila voi olla luonnontilaisen kaltainen tai muoto osin keinotekoinen.
3 = Muokatun ympäristön kaupunkiuomat / lammet / rannat
Kohteella tai sen lähellä voi olla lajistoltaan monipuolisia ja arvokkaita alueita. Kohde on suurelta osin rakennettua ja ihmistoiminnan vaikutuksen alla (esim. peltoa, nurmialuetta, asutettu ranta, puistomainen rantabulevardi). Luonnontilaista maanpeitettä ja antropogeenistä maanpeitettä on kumpaakin osuudella kohtalaisen runsaasti. Kohteen tila on muokattu, muoto osin keinotekoinen. Uomaa on usein suoristettu kohtalaisen paljon. Rannoilla voi olla kasvullisia täyttömaita tai rantaviivaa on siirretty.
4 = Voimakkaasti muokatut kaupunkiuomat / lammet / rannat
Vieraslajien ja istutusten valtaamat kohteet, lajisto yksipuolista tai ei juuri elollista luontoa. Maanpeite pääosin antropogeenista ja vettä läpäisemätöntä (esim. liikennealueiden reunavyöhykkeet ja rantamuurirakenteet). Kohteen tila on voimakkaasti muokattu ja rannat ovat rakennettua tai urbaania ympäristöä. Uoma on suoristettu ja mahdollisesti putkitettukin.
Siniverkoston rakenteellinen luokittelu
Uomat
Uomat-taso kuvaa Helsingin siniverkoston uomia. Tason lähtögeometriat ovat peräisin Helsingin kaupungin avouomat-aineistoista. Geometriat sisältävät jokien (Vantaanjoki, Keravanjoki) rantaviivan sekä purojen ja norojen keskiviivan. Ominaisuustiedot kuvaavat osuuden rakenteellista ja laadullista luokkaa sekä sijoittumista suhteessa siniverkoston ekologisesti merkittävimpiin alueisiin ja maankäytön muutokseen.
Lammet
Lammet-taso kuvaa Helsingin siniverkoston lampia. Tason lähtögeometriat ovat peräisin Helsingin kaupungin Lammet-aineistosta, josta on poistettu Maastotietokannan perusteella virtaavan veden kohteet. Geometriat sisältävät lampien rantaviivan. Ominaisuustiedot kuvaavat lammen laadullista luokkaa sekä sijoittumista suhteessa siniverkoston ekologisesti merkittävimpiin alueisiin ja maankäytön muutokseen.
Merenrannat
Merenrannat-taso kuvaa Helsingin siniverkoston merenrantoja. Tason lähtögeometriat on luotu hyödyntäen Maanmittauslaitoksen rantaviiva-aineistoa, joka esittää keskivedenkorkeuden mukaista rantaviivaa. Analyysejä varten rantaviivasta on poistettu ne pienet saaret, joita ei esitetä HSY:n maanpeiteaineistossa. Ominaisuustiedot kuvaavat rannan laadullista luokkaa sekä sijoittumista suhteessa siniverkoston ekologisesti merkittävimpiin alueisiin ja maankäytön muutokseen. |
|---|
